syksy on saapunut australiaan

Kesän kuumuus ja kosteus on väistynyt ja tilalle on tullut raikkaan viileät syyspäivät. Viimeset 3 päivää on ollu ihanan vilposia, eikä koulussakaa oo enää joutunu ettii hiki hatussa ilmastoitua luokkaa ja kärsiä kuumissaan koko päivää.. Tänään, kun lämpöä oli VAIN +24 (eihän toi ees nii paha oo) ni puolella meiän yearilla oli hupparit päällä, luokissa väännettiin lämmitykset päälle ja ihmisii istu pattereiden edessä, kaikki valitti kylmyydestä.. Sit tuli mieleen et Suomessa ois kuitenki varmaa hurjasti kylmempi, ja täähän on ihan Suomen kesäsäätä muutenki? Mutta huolet pois, huomiseks on taas luvattu +27 ja ylihuomiseks +28.. Ehkä se tuntuu kylmältä siks ku on ollu pilvistä. Emmä tiiä. Joka tapauksessa, maaliskuun 1. päivä on täällä syksyn ensimmäinen päivä.

Nyt on siis jo maaliskuu. Mihin on hävinny nää kaikki kuukaudet, viikot ja päivät? Mulla on täällä enää 4 kuukautta jäljellä. Neljä kuukautta. Eihän se oo yhtää mitään! Aika menee hirveen nopeesti, toisaalta sen haluis pysäyttää ja elää päiviä uudestaan mut samalla mul on Suomi mielessä ja tiedän että se on mun koti, mulla on ikävä Suomea enkä jaksa odottaa et pääsen sinne taas näkemään ja kokemaan kaiken uudestaan. Pitää vaan elää tää loppuaika täysillä, gotta make the most of it!

Mitäs täällä on tapahtunu.. Sunnuntaina oli se barokkimusiikin konsertti jossa mä siis soitin keyboardia. Siellä oli muuten taas suomalainen nainen, Kempseystä, tuli kysymään et onks Sini lyhenne Sinikasta! Uskomatonta, joka paikasta näit suomalaisia löytää.. Harjotuksia oli viimeviikolla muutama, orkesteri koostu pääasiassa yli 55 vuotiaista naisista ja yhestä miehestä, jotka oli keskenään treenannu jo kuukausien ajan.. Mun bassolinja ei kovin vaikea ollu että iha suoraan nuoteista pystyin soittaa, joski muutama kappale oli vähän vaikeempia. Mutta parempaa ku mikään muu, mua ei jännittäny yhtään. En muista että ikinä ennen en olis ollu niin rauhallinen. Soitin ja kuuntelin muita ja nautin soittamisesta ja tajusin hymyileväni ku se kuulosti niin ihanalta. Sali oli täynnä ihmisiä mut ei mua haitannu. Tajusin että oon oppinu rakastamaan esiintymistä. Ja ehkä tajunnu, että iha turha jännittää tommosen takia. Kyllä tää vaihtarivuosi on mulle ihmeitä opettanu :)

Tässä on nyt sit taas yks kouluviikko käynnistyny ja siellähän on nyt talvilomat ohi? Viikonloppua odotellaan mut sitä ennenki ehtii tapahtua kaikkea kivaa. Viikonloppuna on siis Leiselin ja Rachelin yhdistetyt synttärit, Leisel täyttää 17 ja Rachel 18 :) Molemmat on siis mun yearilla ja Leisel on mun vikan perheen hostsisko (hassua sanoo hostsisko ku ollaa nii hyvii kavereita, et enpä ehkä sanokaan). Sinne on tulos iha kivasti porukkaa ja jäädää parhaitte kavereitte kans Rachelille yöks :)

Loputki maaliskuun viikonloput on täynnä ohjelmaa: ens viikolla mennään vaihtareitten kanssa viikonlopuks Port Macquarieen District Conferenceen, ja siitä viikon päästä lähetään hostäidin ja muiden tyyppien kaa Byron Bayhyn! Siitä sit enää viikko, ja matka ympäri Australiaa alkaa.. Iha kamala ajatella et aika on menny näin nopeesti. Moneskohan kerta tää on ku sanon sen tässä postauksessa?

Cairnsin matka toukokuun lopulle on melko varmaa jo, mennään siis Leiselin perheen eli mun vikan hostperheen kanssa viikoks sinne Leiselin siskon luo, ja käydää Great Barrier Reefilla ja tietty shoppailemas ja kaikkee semmosta! Toivottavasti vaan nyt järjestyy kaikki. Ja nii, eihä siihenkää oo enää ku vajaa 3 kuukautta, ja sit onki lähtö kotiin jo lähellä..

Ihanaa maaliskuuta sinne Suomeen, toivottavasti pian lämpötilat nousee, lumet sulaa pois (siinä saattaa tosin kestää hetki niiden kuvien perusteella mitä mä oon nähnyt) ja kevät alkaa! Lots of love from Australia.

xoxo Sini