Elämä on ihmeellistä, todellakin. Taas kerran mietin miten onnekas oon että saan asua ja elää vuoden täällä Australiassa, ja kokea tän kaiken, OPPIA niin paljon itestäni ja elämästä ja ihan toisesta kulttuurista ja elämäntavasta, nähdä kaikkia näitä hienoja paikkoja ja tavata uskomattomia ihmisiä. Could it be any better than this?
Eilen käytiin koulun jälkee tyttöjen kaa Coffs Harbouris shoppailee ens viikol socialii (diskon tapane juttu koulussa ens ti) varten, teemana on siis movie characters ja löysin ku löysinki pupunkorvat + töpöhännän, ja vaan 6 dollarilla! Tuli siinä sit ostettua kaikkea muutaki tosin.. Mut raha ei mee koskaa shoppaillessa hukkaan, ainakaa mulla, siin tulee niin hyvä mieli! Kävin viel illal lenkillä ja venyttelin pitkää pimeessä huoneessa musiikkia kuunnellen, oli nii hyvä olo.
Tänään oli sellanen ei-niin-hyvä päivä. Tai niin mä luulin. Aamusta asti kaikki meni vikaan: En saanu hiuksia kivasti, kutoessa tiputtelin kokoajan silmukoita, lankakerä tippu lattialle, lakkasin kynnet kiireessä ja mokasin ne ihan täysin, olin myöhässä vaik heräsin aikasin.. Pikkujutut ärsytti alusta alkaen. Ja tylsiä aineita, matikka oli liian helppoa, ja muissa aineissa ne teki juttuja mitä mun ei tarvi tehä (HSC:tä eli ylioppilaskokeiden kaltasta juttua varten) ja mul ei ollu tänää lunchina tonnikalaa, devo. Jossai vaiheessa tajusin että se on iha musta kiinni teenkö mä täst päivästä hyvän vai en. Joten vaihoin asenteen, lähin Taran kaa kävelylle common roomista, ostettii cup cakeja ja juoruttii koko recess. Lunchilla sit menin musaluokkaa soittaa pianoa ja keräsin ympärilleni n. 10 ihmisen lauman, jotka kaikki kehu mun soittoa ja pyys mua soittamaan lisää ja lisää Disney-lauluja.. Must on jotenki nii ihanaa et kaikki tuntemattomat tulee koulussa vastaan ja sanoo 'hi Sini', miten ne tietää mun nimen? Ei tommosta tapahdu Suomessa :) Aina vaan piristää päivää.
Tänää koulun jälkee kävin yhen maailman masentavimmista keskusteluista ja maailma romahti hetkeks.. Kunnes Alice tuli mesee ja juteltii, se osas jotenki sanoo kaikki oikeet asiat ja teki mut hetkessä taas onnelliseks, anto mulle toivoa siitä että kaikki järjestyy! Ja nyt oikeesti uskon niin. Puhuttiin molemmat siitä miten uskomatonta on että me tavattiin, löydettiin toisemme, ja nyt tuntuu että en voi enää elää ilman sitä. Alice ei oo onneks kaukana, Belgiaan pääsee helposti vaikka viikonlopuks ja mä en aio ikinä menettää Alicea! Mä oon löytäny täältä Australiasta kaks maailman ihaninta ystävää, Alicen ja Selvan (ja siellä Suomessa mulla on teitä 5, love you!). On vieläki niin epätodellinen olo; miten yks ihminen voi saada kaiken tuntumaan niin paljon paremmalta.
Safarin alkuun jäljellä enää 9 päivää! Ja huomenna alkaa matka kohti Byron Bayta, shoppailu- ja rantaviikonloppu hostäidin + sen kavereiden ja mun ikäsen tytön kanssa! Tulee varmasti kivaa. Ens kerran päivitystä varmaan sit sunnuntaina :)
Hav a good one,
Sini
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti