Finnish night!

On kulunu taas se pari viikkoa siitä ku viimeks kirjotin, ja nyt on aika päivittää taas. Mitään kovin erikoista ei oo tapahtunu niinku aiemmin sanoinki, mut helmikuu on ollu silti tosi hyvä kuu. Ei oo ollu mitää ihmeempää koti-ikävää enää, päinvastoin: nyt alkaa tajuumaan että aika käy vähiin ja pian tää kaikki on enää vaan muisto. Ihana muisto. Mut tästä pitää nauttia viimeseen asti, koska Australia on mun koti enää 4 kuukautta.

Palaan tohon otsikkoon nyt.. Viime viikolla mut kutsuttiin tääl Hyland Parkissa asuvan suomalaisen pariskunnan luo saunaan.. Oliki kulunu 7 kuukautta siitä ku viimeks saunassa kävin! Kun astuin sisään niiden taloon ni astuin samalla ihan eri maailmaan, pois Australiasta, Suomeen. Jotenki kaikki vaan niiden talossa oli niin epäaustralialaista. Ne puhu englantia vahvalla aksentilla, huonekalut ja muu sisustus toi mieleen suomalaiset talot, ne puhukin suomea vaikka kuinka yritin jatkaa keskustelua englanniks.. Oli se vaan pakko puhua suomea. Ja vaikka ette sitä uskoiskaan, ni se on oikeesti vaikeeta. En oo puhunu suomea kunnolla 7 kuukauteen, kirjottanu vaan, mitä nyt äidin kanssa mesessä välillä, mut se oikeesti unohtuu. Ja kun koittaa puhua ni kääntää lauseita englannista suomeks, mikä ei aina kuulosta hirveen fiksulta.. Joka tapaukses, siellä oli makaroonilaatikot pöydässä ja pitää sanoa että mikään ei oo maistunu nii hyvältä pitkään aikaan :) Resepti oli samanlainen mitä mamma aina tekee, eli maailman paras! Ruuan jälkee sit pääsin viimein saunaan.. Se oli iha taivaallista. Istuin siellä varmaa puol tuntia, unohdin kaiken muun ja heitin vaa löylyä.. Muistu taas mieleen miks rakastan Suomea niin paljon!

Sit vähän kurjempi juttu taas.. Täällä oli pari viikkoa sitte taas autokolari, nuoret ajelemas ja vaan yhellä turvavyö.. Mua vuotta nuorempi poika mun koulusta halvaantu päästä alaspäin. En oo vähää aikaa siitä kuullu mitään mut se oli mun hostveljen tosi hyvä kaveri.. Ajakaa te kaikki siel varovasti ku saatte niit korttejaki nyt! Ja oikeesti, en voi käsittää miksei sitä turvavyötä vois vaan pitää päällä.. Ehkä näist onnettomuuksist joku jotain oppii.

Viime viikonloppuna, lauantaina lähettiin hostäidin kaa ajaa Dorrigoon, ylös vuorille. Se paikka on kuuluisa sademetsistään ja mentiinki 3 tunnin sademetsäkävelylle.. Mun uudesta huippuhienosta kamerasta ei ollu paljon iloa ku patteri loppu 20 minuutin kävelyn jälkeen, voin kertoa että harmitti :( Mut kaiken kaikkiaan oli tosi kiva reissu, ihanaa raikasta ilmaa ja hyvää liikuntaa ja aivan upeat näkymät. Yks miinus (eikä mikään ihan pieni miinus..) oli ihan käsittämätön juttu mistä hostäiti muisti mainita mulle ennenku päästiin metsään.. Tuolla sademetsässähän asuu tuhansittain iilimatoja jotka tulee kävelijöitten jaloille ja imee verta.. Enhän mä pystyny kahta minuuttia enää kävelemään huiskimatta jalkoja ja niitä matoja oli tosiaan sadoittain, muutamia itkukohtauksiaki mä sain.. En oo koko elämässäni nähny mitään yhtä inhottavaa. Kaiken huipuks ku ajettiin takas kotiin ni perillä huomasin et mun toinen jalka on aivan veressä.. Ja ei se veren vuotaminen lakannu ollenkaan, alko jo huolestuttaa jossai vaiheessa ja katoin netistä että niil on veren hyytymistä estävä vaikutus. Laastaritkaan ei pysyny kiinni.. Ja ei se lakannu 8 tuntiin. Viimenen kerta ku meen sinne mettään ilman jotai kokovartalon suojapukua ja happinaamaria.. (Tosi kiva kirjotella tämmösiä tänne, sori :D)

Sunnuntaina käytiin sit taas Promise Landissa Thysin ja Tommyn kaa. Oli tosi kiva päivä ja otettii paljo underwater kuvia mun kameralla, vesi oli jäätävän kylmää mut ilma lämmintä ja kuivas nopeesti. Tuli mieleen että täällä ihmiset valittaa kun kesä on lopuillaan, ulkona on enää VAAN n. +27 astetta eikä enää se päälle +30, varsinki viime päivinä ku on ollu vähä sateisempaa.. Illat ja yöt on viileempiä mut hei haloo, onks +27 muka oikeesti nii kylmä? Mäki oon jo vähän turhan climatised, tekee iha hyvää tulla takas Suomeen heinäkuus ja pudota maan pinnalle (kun tää näitten talvi on samanlainen kun Suomen kesä..) ja tottua taas tuttuun vähän viileempään elämään :D Täällä kun on ikuinen kesä.

Tää viikko on sit taas menny tosi nopeesti.. Aika karkaa käsistä ja välillä pysähtyy miettimään et miten voi olla taas jo viikonloppu. Joka tapauksessa.. Tiistaina oli Rotaryjen 105-v. synttäreiden kunniaks vähän erilainen tapaaminen: jakauduttiin 4 perheeseen illalliselle, jokaseen tapaamiseen tuli 4 jäsentä niinku aikoinaan ekassa rotarykokouksessa, en enää muista mitä ne ammatit oli mutta ainakin engineer ja tailor, ja sit 2 muuta. Joka tapauksessa, ei etukäteen tiedetty keitä tulee kenenki taloon ja jokasen piti ottaa yhestä noista "ammatista" jotain selville ja sitten keskusteltiin ja ideoitiin rotaryjen tulevaisuutta sekä jotain suunnitelmia meidän klubia koskien.. Tajusin kyllä ihan täysin kaikki puheenaiheet, keskustelu vaan meni ohi korvien koska alko väsyttää eikä puheenaiheet ollu mitenkään niin kiinnostavia.. Ihan kiva ilta silti, tai ainaki kakku oli hyvää.

Keskiviikkona kävin sit orkesterin kaa harkoissa, ku oon lupautunu soittaa huomenna sunnuntaina barokki-musiikin konsertissa pienen orkesterin kanssa pianoa.. Aika helppo mun bassolinja on joka biisissä mut välillä se on tosi nopeeta ja sivuja pitää kääntää edestakas, kertauksia ja ei-kertauksia ja hmm.. Sekavaa mut eiköhän se siitä. Konsertti on siis huomenna ja täs on ollu 2 harkat, muut on harjotellu iäisyydet mut mä sain tietää koko hommasta vast maanantaina. Jostain syystä ei jännitä tippaakaan? Jos mä jotain täällä oon oppinu ni esiintymään eri tavalla, esiintyminen tai puhuminen yleisölle ei jännitä enää, jotenki siihen on tottunu ja tajunnu ettei se oo kaiken sen jännittämisen ja stressaamisen arvosta. Ja just senhän mä halusinki oppia.

Käytiin sit viel keskiviikkoiltana Cameronin ja sen siskon kaa leffassa. Cameron sai sen ajokortin tiistaina ja käytiin sen kunniaks oikee pitkällä ajelulla ympäri Nambuccaa, iha hienosti se sitä autoa hallitsi :D Multa ei kyllä onnistuis hehe.. Leffa oli nimeltään Shutter Island, melko sekava ja omituinen mut silti hyvä, jos joku kuvaus pitäs antaa niin psykologinen semikauhuleffa. Käytiin myös KFC:lla koska siel oli pari kaveria töissä ja vaihteeks taas sain ison läjän kanankoipia ja ranskalaisia + juomia ja muuta ILMASEKS, en ihmettelis jos ne ois koht konkurssis ku siel ei oo koskaa enää asiakkaita mäkkärin takii ja niille vähillekin annetaan kaikki ilmaseks :D Ei sillä että mua haittais!

Jääkiekkoakin on tullu katottua ku jostai internetin syvyyksistä löysin nettiosotteen missä pysty kattomaan Suomen pelejä ilmaseks, Euroopankin ulkopuolella.. Ekaa matsia Ruotsia vastaan katottiin ruotsalaisen vaihtarin kans samaa aikaa ja juteltii samal facebookis, eikä käyny Suomelle mitenkää hirveen hyvin :D Toisen kerran sit itkin ilosta ku Suomi meni ja voitti Tsekin 2-0!!!! Mutta.. Tänä aamuna heräsin turhaan viideltä ja etin peliä turhaan tunnin, eiköhän se alkanukki vasta seittemältä :D Sitte takas nukkumaa ja herätys seiskalta ni kappas, ei se netti tietenkää enää toiminu.. En sit viittiny mennä enää takas nukkumaa ku ne orkesteriharkat alko aikasin aamulla tänää, sinne sit superpirteenä 5 tunnin yöunien jälkeen..

Huomen on sitte se konsertti, ja tänää mennää perheen kaa johki chicken curry-iltaan :) Ja maanantaina alkaa uus kouluviikko & MAALISKUU.. Miten tää aika menee näin nopeesti? Maaliskuu onki sitten aivan täynnä ohjelmaa: on kavereiden synttäreitä, vaihtariviikonloppua, Byron Bayn matkaa ja ennen kaikkea; tasan kuukauden päästä alkaa meiän vaihtareitten 20 päivän matka ympäri Australiaa! Tuskin jaksan odottaa!

Se tarkottaa siis sitä että mulla on jokanen viikonloppu suunniteltu huhtikuun lopulle asti. Kuulostaa uskomattomalta.. Ja huhtikuun lopussa pitää sit sanoa heipat maailman parhaalle hostperheelle, ku edessä on muutto mun kaverin Leiselin perheeseen. Sitten onki enää päälle 2 kuukautta tätä aussielämää jäljellä. Hui.

Terveisiä kaikille & kiitos niille jotka tätä blogia jaksaa seurata :) Yritän alkaa päivittää vähän useemmin nyt näinä viimesinä kuukausina.

Cheers,
Sini