Kaikki täällä on normaalia. Perhe tuntuu ku omalta perheeltä, kotona on kuin kotonaan, koulu on normaalia arkea ja kaveripiirit vakiintunu. Mulla on täällä ihan toinen elämä. Siks tuntuukin hassulta tulla kotiin ja jättää tää kaikki taakse. En oo vielä oikeen ees sisäistäny sitä että kolmen viikon päästä pitää täältä oikeesti lähteä. Enkä usko että sitä ymmärrän ennenku se lähtöpäivä oikeesti on edessä. Nyt vielä tuntuu ihan normaalilta.
Tällä viikolla oon ollu hirveen väsyny, on ollu semmonen voimaton olo kokoajan. Pelkään että saan saman kamalan flunssan mikä molemmilla hostvanhemmilla on ollut.. Koulun jälkeen kun tulee kotii ni nukahtaa samantien ja tuntuu ettei jaksais tehä mitään. Tiistaina oli taas rotary ja keskiviikkona oli athletics carnival koulussa jossa pidettiin kantiinia ja grillattiin ja myytiin vaikka mitä. Keskiviikkoiltana oli sit dinner mun counsellorin luona, ehkä viimenen sellanen.. Eilen sit ei ollu mitään erikoista tekemistä joten nukahdin neljäks tunniks heti ku pääsin koulusta kotiin. Heräsin kuuden aikaa ku pyydettiin dinnerille ja luulin että on aamu.. Melko syvässä unessa taisin olla. Eilen sit viel pakkailin tätä päivää varten ku tossa parin tunnin päästä on lähtö Woolgoolgaan, mua tulee koulusta yks rotarynainen hakemaan. :) Siellä nähään vaihtareitten kanssa sit vikan kerran.. Maanantaihin asti oon Woolgoolgassa ja tiistaina vasta takasin kouluun. Tulee ihanat neljä päivää, toivon vaa ettei ne ikinä loppuis.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti