Viikko on taas vierähtäny. Paljon on tapahtunu taas ja aika menny ku siivillä.. Tänään on tasan 100 päivää jäljellä täällä Australiassa. Tulee kurja olo ku ees miettii.
Tiistaina oli koulun social eli diskon tyyppinen juttu. Siel oli teemana Movie/Book Characters ja ite olin Alice in Wonderlandin kani :) Tai oli ainaki tarkotus olla.. Mul oli pupunkorvat, rusetti kaulassa, töpöhäntä, valkonen paita, musta liivi ja valkoset shortsit :) Muut oli pukeutunu tosi hienosti: oli Minni Hiirtä, AVATARIA (aivan uskomaton), Hulkia, Harry Potteria, Tinkerbelliä, kilpikonnaa.. Uskomattoman hienoja asuja ja ihmiset nähny vaivaa. Ilta oli iha älyttömän kiva, 4 tuntia nonstop tanssimista ja erona Suomeen se että kaikki tanssi, kukaa ei välittäny mistää tai kenestäkää, tanssi vaa ja musiikki oli iha uskomatonta.. Jalat tuli kyl nii kipeiks et seuraavana aamuna ei jalat kantanu ku koitin päästä sängystä ylös.. Ja pohkeet on kipeet vieläki. En olis uskonu että musta koskaan tollanen tulee, mutta tulipa vaan. :)
Tänää oli aivan ihana päivä. Eka aamulla matikankoe muutaman tunnin, ja päästiin kaikki jo kaheltatoista. Mulla se tarkottaa sitä että ei koulua 3 viikkoon! Lähettii mäkin kautta rannalle, oli +30 astet lämmintä, mentii mun suosikkirannalle täällä, oli niin kuuma ja vesi oli lämpimintä vettä missä oon ikinä uinu. No jokes. Aloin oikeesti miettimään että mikä paratiisi tää paikka oikeen on.. Ympäri vuoden unelmarannalle pääsee millon haluaa ja aina on lämmintä.. Iha ikuista lomaa. Kuinka onnekkaita nää ihmiset on jotka saa asua täällä. Mä en haluu täältä ikinä pois. Uitii ikuisuus ja otettii aurinkoa ja sit mentii Leiselille sen uima-altaalle ja syötii jätskit auringossa.
Huomenna on tosiaan lähtö 3 viikon safarille, lähetään n. 40 vaihtarin porukalla kiertää Australian itäistä puolta ja käydään New South Walesissa, Victoriassa, South Australiassa, Northern Territoryssa ja Queenslandissa. Vielä en ees tajua että oon oikeesti lähössä huomenna.. Pakkaaminen on iha vaiheessa ja kassiin ei mahu yhtää mitää.. Meil on lisäks viel se 20 kilon rajotus ku taitetaan 2 matkaa lentäen.. Saa nähä mite pakkaaminen onnistuu kiireessä ja paniikissa aamulla.
Hauskat kevään jatkot ja katotaa onks se Suomen sää muuttunu yhtää sillon 3 viikon päästä.. :) Huomenna alkaa yks mun elämäni parhaista matkoista ihanien ystävien kanssa.
Until the next time,
Sini
perjantai 26. maaliskuuta 2010
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Pointshop!
Pientä mainontaa tähän, ei liity mitenkään mun vaihtarivuoteen.. Toi on semmonen sivusto jossa pystyy ilmaseks keräämään pisteitä kaikennäkösistä jutuista, esim. tekemällä jotai testejä facebookissa.. Ja pisteillä voi sitte ostaa nettikaupasta iha mitä vaan! Ite liityin tonne ja pistin tän mainoksen tähän ku saan siit pisteitä.. Et liittykää ihmeessä!
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Byron Bay
Viikonloppu meni Byron Bayssa.
Lähettiin perjantaina neljän aikaan ajamaan. Pysähdyttiin mäkkärillä ja perillä oltiin 9 aikaan. Tosi kiva ja rauhallinen paikka missä asuttii siel, meil oli 2 kolmen hengen huonetta ja mä olin samas mun ikäsen tytön Nikkin ja mun hostäidin Lisan kaa. Toises huonees oli Nikkin äiti Sharon ja näiden 2 kaverii Christie ja Philippa. Oli tosi kiva porukka, Nikkin kans tultii alust asti tosi hyvi toimee ja hengattii yhes koko viikonloppu :) Christie on amerikkalainen ja Philippa uusi-seelantilainen jote molemmilla vahvat aksentit, oli iha uskomatonta puhua niitte kans ja tajuta kui australialainen MUN aksentti on! Jenkkiaksentti kaikkine r:neen lähinnä otti korviin mut Uuden Seelannin aksentti on jotai niin ihanaa.. Ja tarttuu seki. Sinne on pakko päästä viel joskus käymää, oon kuullu niin paljon hyvää siitä ja rakastan sitä aksenttia niiiiiiiin paljon..
Lauantai oli piiiiitkä päivä: herättii aamul aikasi aamupalalle ja shoppailtii Nikkin kans koko päivä. Byron Bay on Australian kaikkein itäisin kohta ja tosi suosittu rantalomakohde, ja kunnon hippikaupunki joten kaikki kaupat oli vähä omituisia, semmosia mitä Thaimaassa on vähän ja Singaporessa paljon: kaikkee itämaista kamaa ja täynnä pelkästää outoja värikkäitä vaatteita haha. Mut kyl mä silti jotain löysin :) Käytii myös rannal, nähtii joidenki häät, käveltii ja otettii kuvii, oli nii kuuma et asfaltti suli kiinni mun jalanpohjiin (käveltii Nikkin kaa koko viikonloppu ilman kenkiä) ja nukahdettii aikasin.
Tänää ennen lähtöä oli vuorossa vähä lisää biitsiä, shoppailua ja kävelyä :) Aivan ihana paikka ja sinne mennää takas viel safarilla! Hirveesti ulkomaalaisia, saksaa kuulin monessa paikkaa ja hirveesti ihmisiä Euroopasta tuolla, sukeltamassa ja lomalla.. Muutenki, en oo varmaa sanonukkaa, et suurin osa mun kavereista on puoliks hollantilaisia, englantilaisia, irlantilaisia, italialaisia, ruotsalaisia.. Kaikkea löytyy. Ku ainoot true aussit on aboriginaaleja, kaikki muut on tullu Australiaan jostain muualta. Eli kaikki vaaleeihoset on alunperin jostain muualta.
Safarille 6 päivän päästä :) Pakkaamista en oo alottanu vielä enkä aatellukkaa viel pariin päivään. Huomenna taas koulua.. Kolme normaalia päivää, yks vapaa (??) ja perjantain pari koetta. Ei oo siis paljoo enää jäljellä.
Sain tänää kivasti rusketusta. En oo ruokkinu mun kaloja 3 päivään (elossa on vielä). Ei muuta.
Lähettiin perjantaina neljän aikaan ajamaan. Pysähdyttiin mäkkärillä ja perillä oltiin 9 aikaan. Tosi kiva ja rauhallinen paikka missä asuttii siel, meil oli 2 kolmen hengen huonetta ja mä olin samas mun ikäsen tytön Nikkin ja mun hostäidin Lisan kaa. Toises huonees oli Nikkin äiti Sharon ja näiden 2 kaverii Christie ja Philippa. Oli tosi kiva porukka, Nikkin kans tultii alust asti tosi hyvi toimee ja hengattii yhes koko viikonloppu :) Christie on amerikkalainen ja Philippa uusi-seelantilainen jote molemmilla vahvat aksentit, oli iha uskomatonta puhua niitte kans ja tajuta kui australialainen MUN aksentti on! Jenkkiaksentti kaikkine r:neen lähinnä otti korviin mut Uuden Seelannin aksentti on jotai niin ihanaa.. Ja tarttuu seki. Sinne on pakko päästä viel joskus käymää, oon kuullu niin paljon hyvää siitä ja rakastan sitä aksenttia niiiiiiiin paljon..
Lauantai oli piiiiitkä päivä: herättii aamul aikasi aamupalalle ja shoppailtii Nikkin kans koko päivä. Byron Bay on Australian kaikkein itäisin kohta ja tosi suosittu rantalomakohde, ja kunnon hippikaupunki joten kaikki kaupat oli vähä omituisia, semmosia mitä Thaimaassa on vähän ja Singaporessa paljon: kaikkee itämaista kamaa ja täynnä pelkästää outoja värikkäitä vaatteita haha. Mut kyl mä silti jotain löysin :) Käytii myös rannal, nähtii joidenki häät, käveltii ja otettii kuvii, oli nii kuuma et asfaltti suli kiinni mun jalanpohjiin (käveltii Nikkin kaa koko viikonloppu ilman kenkiä) ja nukahdettii aikasin.
Tänää ennen lähtöä oli vuorossa vähä lisää biitsiä, shoppailua ja kävelyä :) Aivan ihana paikka ja sinne mennää takas viel safarilla! Hirveesti ulkomaalaisia, saksaa kuulin monessa paikkaa ja hirveesti ihmisiä Euroopasta tuolla, sukeltamassa ja lomalla.. Muutenki, en oo varmaa sanonukkaa, et suurin osa mun kavereista on puoliks hollantilaisia, englantilaisia, irlantilaisia, italialaisia, ruotsalaisia.. Kaikkea löytyy. Ku ainoot true aussit on aboriginaaleja, kaikki muut on tullu Australiaan jostain muualta. Eli kaikki vaaleeihoset on alunperin jostain muualta.
Safarille 6 päivän päästä :) Pakkaamista en oo alottanu vielä enkä aatellukkaa viel pariin päivään. Huomenna taas koulua.. Kolme normaalia päivää, yks vapaa (??) ja perjantain pari koetta. Ei oo siis paljoo enää jäljellä.
Sain tänää kivasti rusketusta. En oo ruokkinu mun kaloja 3 päivään (elossa on vielä). Ei muuta.
torstai 18. maaliskuuta 2010
life's amazing
Elämä on ihmeellistä, todellakin. Taas kerran mietin miten onnekas oon että saan asua ja elää vuoden täällä Australiassa, ja kokea tän kaiken, OPPIA niin paljon itestäni ja elämästä ja ihan toisesta kulttuurista ja elämäntavasta, nähdä kaikkia näitä hienoja paikkoja ja tavata uskomattomia ihmisiä. Could it be any better than this?
Eilen käytiin koulun jälkee tyttöjen kaa Coffs Harbouris shoppailee ens viikol socialii (diskon tapane juttu koulussa ens ti) varten, teemana on siis movie characters ja löysin ku löysinki pupunkorvat + töpöhännän, ja vaan 6 dollarilla! Tuli siinä sit ostettua kaikkea muutaki tosin.. Mut raha ei mee koskaa shoppaillessa hukkaan, ainakaa mulla, siin tulee niin hyvä mieli! Kävin viel illal lenkillä ja venyttelin pitkää pimeessä huoneessa musiikkia kuunnellen, oli nii hyvä olo.
Tänään oli sellanen ei-niin-hyvä päivä. Tai niin mä luulin. Aamusta asti kaikki meni vikaan: En saanu hiuksia kivasti, kutoessa tiputtelin kokoajan silmukoita, lankakerä tippu lattialle, lakkasin kynnet kiireessä ja mokasin ne ihan täysin, olin myöhässä vaik heräsin aikasin.. Pikkujutut ärsytti alusta alkaen. Ja tylsiä aineita, matikka oli liian helppoa, ja muissa aineissa ne teki juttuja mitä mun ei tarvi tehä (HSC:tä eli ylioppilaskokeiden kaltasta juttua varten) ja mul ei ollu tänää lunchina tonnikalaa, devo. Jossai vaiheessa tajusin että se on iha musta kiinni teenkö mä täst päivästä hyvän vai en. Joten vaihoin asenteen, lähin Taran kaa kävelylle common roomista, ostettii cup cakeja ja juoruttii koko recess. Lunchilla sit menin musaluokkaa soittaa pianoa ja keräsin ympärilleni n. 10 ihmisen lauman, jotka kaikki kehu mun soittoa ja pyys mua soittamaan lisää ja lisää Disney-lauluja.. Must on jotenki nii ihanaa et kaikki tuntemattomat tulee koulussa vastaan ja sanoo 'hi Sini', miten ne tietää mun nimen? Ei tommosta tapahdu Suomessa :) Aina vaan piristää päivää.
Tänää koulun jälkee kävin yhen maailman masentavimmista keskusteluista ja maailma romahti hetkeks.. Kunnes Alice tuli mesee ja juteltii, se osas jotenki sanoo kaikki oikeet asiat ja teki mut hetkessä taas onnelliseks, anto mulle toivoa siitä että kaikki järjestyy! Ja nyt oikeesti uskon niin. Puhuttiin molemmat siitä miten uskomatonta on että me tavattiin, löydettiin toisemme, ja nyt tuntuu että en voi enää elää ilman sitä. Alice ei oo onneks kaukana, Belgiaan pääsee helposti vaikka viikonlopuks ja mä en aio ikinä menettää Alicea! Mä oon löytäny täältä Australiasta kaks maailman ihaninta ystävää, Alicen ja Selvan (ja siellä Suomessa mulla on teitä 5, love you!). On vieläki niin epätodellinen olo; miten yks ihminen voi saada kaiken tuntumaan niin paljon paremmalta.
Safarin alkuun jäljellä enää 9 päivää! Ja huomenna alkaa matka kohti Byron Bayta, shoppailu- ja rantaviikonloppu hostäidin + sen kavereiden ja mun ikäsen tytön kanssa! Tulee varmasti kivaa. Ens kerran päivitystä varmaan sit sunnuntaina :)
Hav a good one,
Sini
Eilen käytiin koulun jälkee tyttöjen kaa Coffs Harbouris shoppailee ens viikol socialii (diskon tapane juttu koulussa ens ti) varten, teemana on siis movie characters ja löysin ku löysinki pupunkorvat + töpöhännän, ja vaan 6 dollarilla! Tuli siinä sit ostettua kaikkea muutaki tosin.. Mut raha ei mee koskaa shoppaillessa hukkaan, ainakaa mulla, siin tulee niin hyvä mieli! Kävin viel illal lenkillä ja venyttelin pitkää pimeessä huoneessa musiikkia kuunnellen, oli nii hyvä olo.
Tänään oli sellanen ei-niin-hyvä päivä. Tai niin mä luulin. Aamusta asti kaikki meni vikaan: En saanu hiuksia kivasti, kutoessa tiputtelin kokoajan silmukoita, lankakerä tippu lattialle, lakkasin kynnet kiireessä ja mokasin ne ihan täysin, olin myöhässä vaik heräsin aikasin.. Pikkujutut ärsytti alusta alkaen. Ja tylsiä aineita, matikka oli liian helppoa, ja muissa aineissa ne teki juttuja mitä mun ei tarvi tehä (HSC:tä eli ylioppilaskokeiden kaltasta juttua varten) ja mul ei ollu tänää lunchina tonnikalaa, devo. Jossai vaiheessa tajusin että se on iha musta kiinni teenkö mä täst päivästä hyvän vai en. Joten vaihoin asenteen, lähin Taran kaa kävelylle common roomista, ostettii cup cakeja ja juoruttii koko recess. Lunchilla sit menin musaluokkaa soittaa pianoa ja keräsin ympärilleni n. 10 ihmisen lauman, jotka kaikki kehu mun soittoa ja pyys mua soittamaan lisää ja lisää Disney-lauluja.. Must on jotenki nii ihanaa et kaikki tuntemattomat tulee koulussa vastaan ja sanoo 'hi Sini', miten ne tietää mun nimen? Ei tommosta tapahdu Suomessa :) Aina vaan piristää päivää.
Tänää koulun jälkee kävin yhen maailman masentavimmista keskusteluista ja maailma romahti hetkeks.. Kunnes Alice tuli mesee ja juteltii, se osas jotenki sanoo kaikki oikeet asiat ja teki mut hetkessä taas onnelliseks, anto mulle toivoa siitä että kaikki järjestyy! Ja nyt oikeesti uskon niin. Puhuttiin molemmat siitä miten uskomatonta on että me tavattiin, löydettiin toisemme, ja nyt tuntuu että en voi enää elää ilman sitä. Alice ei oo onneks kaukana, Belgiaan pääsee helposti vaikka viikonlopuks ja mä en aio ikinä menettää Alicea! Mä oon löytäny täältä Australiasta kaks maailman ihaninta ystävää, Alicen ja Selvan (ja siellä Suomessa mulla on teitä 5, love you!). On vieläki niin epätodellinen olo; miten yks ihminen voi saada kaiken tuntumaan niin paljon paremmalta.
Safarin alkuun jäljellä enää 9 päivää! Ja huomenna alkaa matka kohti Byron Bayta, shoppailu- ja rantaviikonloppu hostäidin + sen kavereiden ja mun ikäsen tytön kanssa! Tulee varmasti kivaa. Ens kerran päivitystä varmaan sit sunnuntaina :)
Hav a good one,
Sini
tiistai 16. maaliskuuta 2010
District Conference
Viime päivityksestä onki jo muutama päivä.. Viikonloppu oli kiireinen ja kerron lyhyesti mitä täs on nyt tapahtunu.
Torstaina kävin lenkillä ekaa kertaa 3 kuukauteen.. Tääl on tosiaa kesä lopuillaa ja viimeinki ilma on siedettävä juoksemiseen.. Pimee tuli nopeemmin ku odotin joten päädyin juoksee pilkkopimeellä Hyland Park roadilla mikä ei oo kaikkist turvallisin asia mitä voi tehä. Sit pakkailin myöhään yöhön asti ja aamul oli aikanen herätys.
Perjantaina mun 'isovanhemmat' tuli hakee aamulla ja lähettii ajaa kohti Port Macquarieta, tän vuoden District Conferencee. Olin soittanu hosteille edellisen päivänä ja niil ei ollu hajuukaa et olin tulossa? Hienosti järjestetty homma. Perillä sit soitin Alicelle ja lähettii shoppailee, enkä kehtaa ees kertoo kui paljo meni rahaa. Hyvä mieli jäi ainaki ja sen hostäiti oli ehkä maailman paras ja ihanin. Mikä tuuri niil jotka saa asuu senkaa! Iha uskomaton. Koitin Supres sellast mustaa hametta ja se sano et älä maksa tosta 20 dollarii, mä teen sulle hetkessä iha samanlaisen. Ja niin se teki. Ihana :)
Pääsin mun parhaan kaverin Selvan kaa samaa perheesee ja ne tosiaa oli eteläafrikkalaisia, aksentti oli iha hassu. Heitettii kamat sängylle ja ruvettii valmistautuu iltaa. Oli oikee kunnon formal dinner, tavattii uusii ihmisii, istuttii vierekkäi ja otettii kuvii, ja naurettii kokoaja :) Sitku viimei päästii kotii joskus 11 aikaa ni saatii loistava ajatus laittaa toisillemme naamiot naamaa ja ottaa kuvia, venähti tosi myöhää yöhö ja kävi sääliks niit hosteja :D Mut oli nii hauskaa, Selva on oikeesti maailman ihanin ystävä enkä tiedä miten ikinä pystyn elämää ilman sitä..
Lauantai oli tosi kiireinen: Aikanen herätys aamulla, taas virallinen tilaisuus; avausseremonia, sit lähettii koala hospitalii kattoo sairaita koalia ja oli kyl ihania ja otin paljon kuvia! Tän jälkee oli vuorossa terveellinen lounas mäkkärissä ja heti perää ajelu speed boatilla. 360 asteen käännökset ja äkkipysähdykset oli just sitä mitä kaipasin mäkkiruuan jälkee, ei toki ollu huono olo :) Kastuttii aivan täysin ja naurettii nii paljo, oli kyl hauskaa ja kuulin et tehää sama juttu Sydneyssä safarilla, Sydney Harbourin alla. Jee!
Ton jälkee sit hostit haki meiät taas kotii ja eiku nopeesti valmistautuu illan dinnerille.. Hienot mekot päälle ja hiukset nätisti, meikit naamaa varmaa kuudennen kerran tona viikonloppuna. Ja taas paljon kuvia. Tällä kertaa meiät kaikki vaihtarit oli pistetty eri pöytiin, ja saatiin homma myydä kaikille vieraille arpajaislippuja. Kaikki osti ja saatiin kerättyy iha älyttömästi rahaa! Dinner oli tositosi hyvää ja sen jälkee bändi soitti ja tanssittiin, tanssittiin, tanssittiin.. Varmaa tunti. Sit takas perheesee taas keskiyön maissa ja vika yö Selvan kaa..
Aamulla oli sit herätys mukavasti 5.30. Ja kyllä, sunnuntaiaamuna. Rotaryt oli keksiny näinki loistavan idean laittaa aamupala 6.30 aamulla, ja sinne piti tietty taas pukeutua ja meikata. Aamupala oli iha älyttömän hyvää, ei siinä mitää valittamista mut parin tunnin yöunien jälkee meni kyl koko päivä vähä pipariks.. Kuunneltii taas jotai puheita ja jossai vaihees päästii livahtaa shoppailee, käveltii keskustaa semmone 30 minuuttii ja takasin, löysin yhen tosi nätin mekon ja oli kivaa. Sit saatii meiä safarilaukut! Alkaa tajuu kui lähellä se on, enää 10 päivää, hui.
Tänää oli sit viimenen rotarykokous ennen huhtikuun loppua. Iha hassua. Laskin et mulla on enää 10 kokousta jäljellä kaikenkaikkiaan.. Kuulostaa iha uskomattomalta, en vaa kertakaikkiaan tajuu miten aika menee näi nopee. Viimesel kerral mul on sit pitkä powerpoint-esitelmä koko vuodesta, siit tulee iha mahtava! Ei puhuminen yleisölle jännitä enää yhtää, ku rotarys joutuu joka viikko puhuu ja tänää puhuin varmaa 5min, on vaa nii ihana huomata et sen pelon yli on viimei päässy. Mut joka tapaukses, rotaryt on ohi hetkeks aikaa.
Meil on ens viikol tiistaina school social joka on vähä niinku disco, mut iha mahtava! Tai ainaki se aiempi missä kävin oli :) Tällä kertaa teema on movie characters ja mul on loistoidea pukeutuu Alice in Wonderlandin kaniks, joten kaninkorvien ja töpöhännän metsästys on käynnissä.. Leisel ja Rosie meinaa pukeutuu kurpitsoiks et saatetaa kaikki mennä huome shoppailee ja ettii vaatteit. Noist meiä asuist tulee kyl vähä enemmä joku luontoteema mieleen :D
Tänä viikonloppuna lähen sit hostäidin ja joittenki muitten tyyppien kaa Byron Bayhyn! Uskomattoman ihana paikka lähellä Queenslandin rajaa, Australian kaikkein itäisin kolkka ja suosittu lomakohde. Ja paljon shoppailupaikkoja! (Äiti: tilille saa siis siirtää lisää rahaa..)
Anteeks et tää on näi sekavaa, mul on taas päivä vähä venähtäny ja väsyttää tosi paljon.. Huomen taas koulua, äh MITEN AIKA MENEE NÄIN NOPEESTI! Voisko vuorokauteen jotenki saada lisää tunteja?
Torstaina kävin lenkillä ekaa kertaa 3 kuukauteen.. Tääl on tosiaa kesä lopuillaa ja viimeinki ilma on siedettävä juoksemiseen.. Pimee tuli nopeemmin ku odotin joten päädyin juoksee pilkkopimeellä Hyland Park roadilla mikä ei oo kaikkist turvallisin asia mitä voi tehä. Sit pakkailin myöhään yöhön asti ja aamul oli aikanen herätys.
Perjantaina mun 'isovanhemmat' tuli hakee aamulla ja lähettii ajaa kohti Port Macquarieta, tän vuoden District Conferencee. Olin soittanu hosteille edellisen päivänä ja niil ei ollu hajuukaa et olin tulossa? Hienosti järjestetty homma. Perillä sit soitin Alicelle ja lähettii shoppailee, enkä kehtaa ees kertoo kui paljo meni rahaa. Hyvä mieli jäi ainaki ja sen hostäiti oli ehkä maailman paras ja ihanin. Mikä tuuri niil jotka saa asuu senkaa! Iha uskomaton. Koitin Supres sellast mustaa hametta ja se sano et älä maksa tosta 20 dollarii, mä teen sulle hetkessä iha samanlaisen. Ja niin se teki. Ihana :)
Pääsin mun parhaan kaverin Selvan kaa samaa perheesee ja ne tosiaa oli eteläafrikkalaisia, aksentti oli iha hassu. Heitettii kamat sängylle ja ruvettii valmistautuu iltaa. Oli oikee kunnon formal dinner, tavattii uusii ihmisii, istuttii vierekkäi ja otettii kuvii, ja naurettii kokoaja :) Sitku viimei päästii kotii joskus 11 aikaa ni saatii loistava ajatus laittaa toisillemme naamiot naamaa ja ottaa kuvia, venähti tosi myöhää yöhö ja kävi sääliks niit hosteja :D Mut oli nii hauskaa, Selva on oikeesti maailman ihanin ystävä enkä tiedä miten ikinä pystyn elämää ilman sitä..
Lauantai oli tosi kiireinen: Aikanen herätys aamulla, taas virallinen tilaisuus; avausseremonia, sit lähettii koala hospitalii kattoo sairaita koalia ja oli kyl ihania ja otin paljon kuvia! Tän jälkee oli vuorossa terveellinen lounas mäkkärissä ja heti perää ajelu speed boatilla. 360 asteen käännökset ja äkkipysähdykset oli just sitä mitä kaipasin mäkkiruuan jälkee, ei toki ollu huono olo :) Kastuttii aivan täysin ja naurettii nii paljo, oli kyl hauskaa ja kuulin et tehää sama juttu Sydneyssä safarilla, Sydney Harbourin alla. Jee!
Ton jälkee sit hostit haki meiät taas kotii ja eiku nopeesti valmistautuu illan dinnerille.. Hienot mekot päälle ja hiukset nätisti, meikit naamaa varmaa kuudennen kerran tona viikonloppuna. Ja taas paljon kuvia. Tällä kertaa meiät kaikki vaihtarit oli pistetty eri pöytiin, ja saatiin homma myydä kaikille vieraille arpajaislippuja. Kaikki osti ja saatiin kerättyy iha älyttömästi rahaa! Dinner oli tositosi hyvää ja sen jälkee bändi soitti ja tanssittiin, tanssittiin, tanssittiin.. Varmaa tunti. Sit takas perheesee taas keskiyön maissa ja vika yö Selvan kaa..
Aamulla oli sit herätys mukavasti 5.30. Ja kyllä, sunnuntaiaamuna. Rotaryt oli keksiny näinki loistavan idean laittaa aamupala 6.30 aamulla, ja sinne piti tietty taas pukeutua ja meikata. Aamupala oli iha älyttömän hyvää, ei siinä mitää valittamista mut parin tunnin yöunien jälkee meni kyl koko päivä vähä pipariks.. Kuunneltii taas jotai puheita ja jossai vaihees päästii livahtaa shoppailee, käveltii keskustaa semmone 30 minuuttii ja takasin, löysin yhen tosi nätin mekon ja oli kivaa. Sit saatii meiä safarilaukut! Alkaa tajuu kui lähellä se on, enää 10 päivää, hui.
Tänää oli sit viimenen rotarykokous ennen huhtikuun loppua. Iha hassua. Laskin et mulla on enää 10 kokousta jäljellä kaikenkaikkiaan.. Kuulostaa iha uskomattomalta, en vaa kertakaikkiaan tajuu miten aika menee näi nopee. Viimesel kerral mul on sit pitkä powerpoint-esitelmä koko vuodesta, siit tulee iha mahtava! Ei puhuminen yleisölle jännitä enää yhtää, ku rotarys joutuu joka viikko puhuu ja tänää puhuin varmaa 5min, on vaa nii ihana huomata et sen pelon yli on viimei päässy. Mut joka tapaukses, rotaryt on ohi hetkeks aikaa.
Meil on ens viikol tiistaina school social joka on vähä niinku disco, mut iha mahtava! Tai ainaki se aiempi missä kävin oli :) Tällä kertaa teema on movie characters ja mul on loistoidea pukeutuu Alice in Wonderlandin kaniks, joten kaninkorvien ja töpöhännän metsästys on käynnissä.. Leisel ja Rosie meinaa pukeutuu kurpitsoiks et saatetaa kaikki mennä huome shoppailee ja ettii vaatteit. Noist meiä asuist tulee kyl vähä enemmä joku luontoteema mieleen :D
Tänä viikonloppuna lähen sit hostäidin ja joittenki muitten tyyppien kaa Byron Bayhyn! Uskomattoman ihana paikka lähellä Queenslandin rajaa, Australian kaikkein itäisin kolkka ja suosittu lomakohde. Ja paljon shoppailupaikkoja! (Äiti: tilille saa siis siirtää lisää rahaa..)
Anteeks et tää on näi sekavaa, mul on taas päivä vähä venähtäny ja väsyttää tosi paljon.. Huomen taas koulua, äh MITEN AIKA MENEE NÄIN NOPEESTI! Voisko vuorokauteen jotenki saada lisää tunteja?
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
two lovely afternoons with friends
Tänää ja eilen olin siis kavereitte kaa koulun jälkee. Tää on ehkä hieman normaalista arjesta poikkeavaa, niin monella on työpaikka (oikeesti, suurimmalla osalla mun kavereita) ja niin moni tekee vaa iha muita juttuja tai läksyjä ja esitelmiä koulun jälkee ettei nii usein hengata viikolla koulun jälkee. Mutta nyt ku on ilmat parantunu ni ehkä se on saanu ihmisten fiiliksetki nousemaa!
Syksysää siis häipy nii nopeesti ku oli tullukki, eilen varsinki oli iha älyttömän kuuma päivä, +29. Koulu oli taas kerran tuskaa ja tuli sadetta jo ihan ikävä, mutta eikö sitä ookki taas huomiseks luvattu. Mut googlen säähän ei koskaan voi luottaa.
Eilen koulun jälkee mentii Renaen ja Taran kaa Renaelle koulun jälkee. Shaelan asuu siellä nykysin myös et hengattii sit kaikki yhes. Juteltii ja syötii jätskii ja päätettii lähtee kävelyl Main Streetille ja ostaa jotai leipomosta. Laulettiin ja juteltii ja pelleiltii koko matka, ne laulo Disney-lauluja englanniks ja mä samoja suomeks, oli nii kivaa :) Jossai vaihees sit ajettii meille ja hengattii tääl hetki kunnes mun piti lähtee rotaryyn.
Rotary oli täl kertaa Macksvillen Bowling Clubilla, siel oli rotaryja neljästä klubista: Nambucca Heads (mun klubi), Macksville, South West Rocks ja Kempsey. Ja tämmönen iso kokoontuminen johtu siitä että meil oli vieraana group study exchange porukka Coloradosta, Amerikasta. Oli kyl NII hassua kuulla joku puhuvan jenkkiaksentilla tääl Ausseissa, silti kaikesta sai ihan selvän, mut kuitenki.. Otti oikeen korviin miten paljon enemmän jenkit lausuu r-kirjainta, aussit on sen verran laiskoja et sitä tuskin ikinä äännetää.. Haha. Eikä ne tän maankaa nimeä osannu lausua oikeen!!!! Oli silti tosi mielenkiintonen ilta ja niiden esitelmä myös. Mun district counsellorit Bellingenistä oli paikalla myös ja kerto että tähän rotarypiiriin (D9650) on tulossa heinäkuussa KAKS uutta suomalaista, tyttö ja poika! Paikkoja ei oo vielä tiedossa mutta on pieni mahollisuus että tähä meiä klubiin tulis suomalainen poika! Alko iha pelottaa ku mietin koko juttua, mun pitää lähteä täältä kohta pois.. Vaihtasin osia millon vaa, voisin mennä vuoden alaspäin sen suomipojan tilalle ja se vois jatkaa lukiota mun puolesta! Haha, ei oo ees mitenkää varmaa vielä että se ees tähän klubiin tulee.. Silti.
Eilen oli myös iha hirvee tappelu meiän koulussa. Kuultiin ku joku kuulutti et kaikki henkilökunta takaportille.. Ei nähty mitä siel tapahtu mut kuulemma yks tyttö mun yearilta oli hakannu muutaman vuoden nuoremman aboriginaalitytön joka oli ilmeisesti lyöny sen siskoa pari viikkoa sitte.. Lyöny monta kertaa kasvoihin ja sit hakannu päätä asfalttiin. Poliisi oli tullu ja se aboriginaalityttö oli ollu tajuton. En tiiä mitä siin oikeesti on käyny, tää on vaa jotai mitä kuulin kaverilta. Tää tyttö mun yearilta on tosin ennenki ollu ongelmissa ja sil on perheen kaa vaikeuksii, mut en tiiä.. Toi kuulostaa iha kamalalta. Mun mielest se on kiva tyttö :( Jos noi on tosiaa käyny ni en ihmettelis jos se erotettais koulusta.
Tänää iltapäiväl lähettii kavereitte kaa pitkäst aikaa rannalle! Meit oli minä, Leisel, Jordan, Rachel, Rosie, Thys, Israel, Caleb ja joku Thysin kaveri jonka nimee en tiiä. Käytii uimas ja pojat bodyboardas ja otettii aurinkoo ja oli ihanaa! Tosin sit lähettii ku pojat sano nähneensä hain.. Hui.
Tuntuu et kavereist tulee kokoaja vaa läheisempii ja uusii kavereitki oon saanu viel iha lähiaikoina, ja just nyt ku näin käy ja tuntuu että tää on mun koti, nää on mun perhe ja nää mun kaverit, tää on mun koulu ja kotimaa, ni lähtö lähenee.. Jotkut asiat vaa saa mut tajuumaan että se on nii lähellä. Toisaalta en ajattele sitä vielä, elän vaan päivän kerrallaan. Toivon että kaikki muutki ajattelis niin..
Terveisiä täältä!
xx Sini
Syksysää siis häipy nii nopeesti ku oli tullukki, eilen varsinki oli iha älyttömän kuuma päivä, +29. Koulu oli taas kerran tuskaa ja tuli sadetta jo ihan ikävä, mutta eikö sitä ookki taas huomiseks luvattu. Mut googlen säähän ei koskaan voi luottaa.
Eilen koulun jälkee mentii Renaen ja Taran kaa Renaelle koulun jälkee. Shaelan asuu siellä nykysin myös et hengattii sit kaikki yhes. Juteltii ja syötii jätskii ja päätettii lähtee kävelyl Main Streetille ja ostaa jotai leipomosta. Laulettiin ja juteltii ja pelleiltii koko matka, ne laulo Disney-lauluja englanniks ja mä samoja suomeks, oli nii kivaa :) Jossai vaihees sit ajettii meille ja hengattii tääl hetki kunnes mun piti lähtee rotaryyn.
Rotary oli täl kertaa Macksvillen Bowling Clubilla, siel oli rotaryja neljästä klubista: Nambucca Heads (mun klubi), Macksville, South West Rocks ja Kempsey. Ja tämmönen iso kokoontuminen johtu siitä että meil oli vieraana group study exchange porukka Coloradosta, Amerikasta. Oli kyl NII hassua kuulla joku puhuvan jenkkiaksentilla tääl Ausseissa, silti kaikesta sai ihan selvän, mut kuitenki.. Otti oikeen korviin miten paljon enemmän jenkit lausuu r-kirjainta, aussit on sen verran laiskoja et sitä tuskin ikinä äännetää.. Haha. Eikä ne tän maankaa nimeä osannu lausua oikeen!!!! Oli silti tosi mielenkiintonen ilta ja niiden esitelmä myös. Mun district counsellorit Bellingenistä oli paikalla myös ja kerto että tähän rotarypiiriin (D9650) on tulossa heinäkuussa KAKS uutta suomalaista, tyttö ja poika! Paikkoja ei oo vielä tiedossa mutta on pieni mahollisuus että tähä meiä klubiin tulis suomalainen poika! Alko iha pelottaa ku mietin koko juttua, mun pitää lähteä täältä kohta pois.. Vaihtasin osia millon vaa, voisin mennä vuoden alaspäin sen suomipojan tilalle ja se vois jatkaa lukiota mun puolesta! Haha, ei oo ees mitenkää varmaa vielä että se ees tähän klubiin tulee.. Silti.
Eilen oli myös iha hirvee tappelu meiän koulussa. Kuultiin ku joku kuulutti et kaikki henkilökunta takaportille.. Ei nähty mitä siel tapahtu mut kuulemma yks tyttö mun yearilta oli hakannu muutaman vuoden nuoremman aboriginaalitytön joka oli ilmeisesti lyöny sen siskoa pari viikkoa sitte.. Lyöny monta kertaa kasvoihin ja sit hakannu päätä asfalttiin. Poliisi oli tullu ja se aboriginaalityttö oli ollu tajuton. En tiiä mitä siin oikeesti on käyny, tää on vaa jotai mitä kuulin kaverilta. Tää tyttö mun yearilta on tosin ennenki ollu ongelmissa ja sil on perheen kaa vaikeuksii, mut en tiiä.. Toi kuulostaa iha kamalalta. Mun mielest se on kiva tyttö :( Jos noi on tosiaa käyny ni en ihmettelis jos se erotettais koulusta.
Tänää iltapäiväl lähettii kavereitte kaa pitkäst aikaa rannalle! Meit oli minä, Leisel, Jordan, Rachel, Rosie, Thys, Israel, Caleb ja joku Thysin kaveri jonka nimee en tiiä. Käytii uimas ja pojat bodyboardas ja otettii aurinkoo ja oli ihanaa! Tosin sit lähettii ku pojat sano nähneensä hain.. Hui.
Tuntuu et kavereist tulee kokoaja vaa läheisempii ja uusii kavereitki oon saanu viel iha lähiaikoina, ja just nyt ku näin käy ja tuntuu että tää on mun koti, nää on mun perhe ja nää mun kaverit, tää on mun koulu ja kotimaa, ni lähtö lähenee.. Jotkut asiat vaa saa mut tajuumaan että se on nii lähellä. Toisaalta en ajattele sitä vielä, elän vaan päivän kerrallaan. Toivon että kaikki muutki ajattelis niin..
Terveisiä täältä!
xx Sini
maanantai 8. maaliskuuta 2010
muutoksia blogiin!
Vaihteen vuoksi päätin tehä vähä muutoksia blogin ulkoasuun. Nimi vaihtu, samoin kuva tossa ylhäällä. Nykynen on siis Nambucca Valleyssa sijaitsevalta Valla Beachilta, aivan uskomattoman upea paikka & kuva. Samoin kaikkien merkintöjen tunnisteet löytyy listana oikeasta palkista, jos joku haluaa niitä katella. Eipä kai muuta!
Rachel's 18th & Leisel's 17th
Lauantai-ilta ja yö meniki sit Rachelin luona kahen mun kaverin synttäreitä juhlien. Paikal oli melkee kaikki meiä yearilta + tosi paljon muuta porukkaa, tuttuja ja tuntemattomiakin ja ennen kaikkii uusia tuttavuuksia. Hyvää musiikkia, ihanii ihmisiä.. Ehkä parhaat bileet missä oon ikinä ollu. :)
Lauantai-sunnuntaiyö vähän sit veny ku muutamil ihmisil riitti juttuu aina aamukuuteen asti. Siin meniki muutaman kerran hermot ennenku viimein päästii nukkumaa hiljaisuudessa.. Haha ja kaiken maailman tekosyyt tuli keksittyy et sais ne viimein hiljenemää. Good times :)
Sunnuntaipäivä oli sit lauantaista toipumista.. Pari kaverii tuli tänne kattoo leffaa mun ja Jeremyn kaa ja sit loppuillan vaa kattelin leffoi omas sängys, en jaksanu nousta ylös. Tänää sit oli taas koulua, aamulla olin nii väsyny et meni melkee 10 minuuttii actually herätä ja tajuta missä mä oon, olin nii syväs unessa ja mietin siin unenpöppörös eka kaikki kodin, Askaisin, Turun ja Hattulan väliltä ennenku tajusin et vielä mä täällä Australiassa oon kuitenki ja koulubussi lähtee 30 minuutin kans. Kiire oli siis.
Päivä koulus oli hyvä.. Tosin mua stressas pari juttuu nii paljo etten syöny lounaaks melkee mitää, ei vaa ollu nälkä ollenkaa. Tunnit meni vähä ohi, koitin kutoo ja mennä soittaa pianoo ja koittaa rauhottua. Vikat 2 tuntii oli taas kokkausta, olin jälleen kerran iha täysin unohtanu ja enhä siis tietenkää ollu ottanu mun kokin vaatteita kouluu.. Ja me tehtii lettuja, ja ne onnistu! Viime kerran jälkee en oo uskaltanu niitä tai mitää muutakaa kokkailuu kotona tekemää.. Ehkä lopultaki pääsin mun pelosta yli :) Ja oli muuten hyviä jätskin, hillon, sokerin ja suklaakastikkeen kans. Ei tosin kovi terveellisiä :D Siinä vaihees ku niitä tehtii ruokahaluki päätti tulla takasin.. Piti mun kotiinki viedä vähän, mut törmäsin matkalla turhan monee nälkäseen kaveriin :)
Semmosta vielä, et me mennään sukeltelee Cairnsiin koralliriutoille siel safarilla! Ja pääsen halvalla ku mul on jo sukelluslupa, jee :) En voi sanoin kuvata miten uskomatonta toi on.. Ja sit vähä pienempi juttu, ens viikonloppuna meil on rotaryn District Conference Port Macquaries, sinne mennää viikonlopuks ja varmaa pidetää muutamat puheet ja istutaa kunno virallisis tapaamisis ja illallisilla.. Ja toivottavasti meil vaihtareil ois myös paljon vapaa-aikaa. Funny enough, mut on taas pistetty Selvan kaa samaa perheesee! Iha älyttömän hyvä tuuri :) Tai sit vaan kaikki ihmiset tietää et me ollaa maailman parhait ystäviä :)
Aika juoksee ja päivät kuluu nopeesti.. Liian nopeesti :( Voisinkohan mä olla täs perheessä ikuisesti?
Lauantai-sunnuntaiyö vähän sit veny ku muutamil ihmisil riitti juttuu aina aamukuuteen asti. Siin meniki muutaman kerran hermot ennenku viimein päästii nukkumaa hiljaisuudessa.. Haha ja kaiken maailman tekosyyt tuli keksittyy et sais ne viimein hiljenemää. Good times :)
Sunnuntaipäivä oli sit lauantaista toipumista.. Pari kaverii tuli tänne kattoo leffaa mun ja Jeremyn kaa ja sit loppuillan vaa kattelin leffoi omas sängys, en jaksanu nousta ylös. Tänää sit oli taas koulua, aamulla olin nii väsyny et meni melkee 10 minuuttii actually herätä ja tajuta missä mä oon, olin nii syväs unessa ja mietin siin unenpöppörös eka kaikki kodin, Askaisin, Turun ja Hattulan väliltä ennenku tajusin et vielä mä täällä Australiassa oon kuitenki ja koulubussi lähtee 30 minuutin kans. Kiire oli siis.
Päivä koulus oli hyvä.. Tosin mua stressas pari juttuu nii paljo etten syöny lounaaks melkee mitää, ei vaa ollu nälkä ollenkaa. Tunnit meni vähä ohi, koitin kutoo ja mennä soittaa pianoo ja koittaa rauhottua. Vikat 2 tuntii oli taas kokkausta, olin jälleen kerran iha täysin unohtanu ja enhä siis tietenkää ollu ottanu mun kokin vaatteita kouluu.. Ja me tehtii lettuja, ja ne onnistu! Viime kerran jälkee en oo uskaltanu niitä tai mitää muutakaa kokkailuu kotona tekemää.. Ehkä lopultaki pääsin mun pelosta yli :) Ja oli muuten hyviä jätskin, hillon, sokerin ja suklaakastikkeen kans. Ei tosin kovi terveellisiä :D Siinä vaihees ku niitä tehtii ruokahaluki päätti tulla takasin.. Piti mun kotiinki viedä vähän, mut törmäsin matkalla turhan monee nälkäseen kaveriin :)
Semmosta vielä, et me mennään sukeltelee Cairnsiin koralliriutoille siel safarilla! Ja pääsen halvalla ku mul on jo sukelluslupa, jee :) En voi sanoin kuvata miten uskomatonta toi on.. Ja sit vähä pienempi juttu, ens viikonloppuna meil on rotaryn District Conference Port Macquaries, sinne mennää viikonlopuks ja varmaa pidetää muutamat puheet ja istutaa kunno virallisis tapaamisis ja illallisilla.. Ja toivottavasti meil vaihtareil ois myös paljon vapaa-aikaa. Funny enough, mut on taas pistetty Selvan kaa samaa perheesee! Iha älyttömän hyvä tuuri :) Tai sit vaan kaikki ihmiset tietää et me ollaa maailman parhait ystäviä :)
Aika juoksee ja päivät kuluu nopeesti.. Liian nopeesti :( Voisinkohan mä olla täs perheessä ikuisesti?
lauantai 6. maaliskuuta 2010
alice in wonderland + 3 viikkoa safariin!
Eilen päädyttii sit leffaa kattomaa se Alice in Wonderland. Ei ollu ollenkaa huono, vähä omituinen vaa, pysyin kuitenki kärryil vaikkei se iha hirveesti sitä Disneyn klassikkoa muistuttanukkaa. Silti, tykkään enemmän iha siit alkuperäsest piirretystä :) Kuulin kommenttia et 3D:nä se ois tosi hyvä, me nähtiin se iha normaalina. Käytii myös mäkis.. Huomaa ettei dieetti oikee toimi, eile kävin mäkis sekä aamupalal et dinneril ja koulus syötii KFC:tä ku Justin aina välil tuo töistä 2 isoo buckettii.. Ei näin..
Tänää lauantaina on tasan 3 viikkoa siihen et lähen muiden vaihtareitten kaa kiertää Australiaa. 3 viikkoo, 21 päivää = ihan älyttömän lyhyt aika :) Kohta siis mennään jo! En jaksa odottaa.. Toisaalta, sitte onki aika tän perheen kanssa käytännössä ohi.. Pelottaa, en haluu muuttaa täältä pois. En välittäis jos saisin olla tääl koko loppuajan. Mut eiköhä se neljäski perhe iha kiva oo, ja kaikkeen tottuu, ni eiköhä siihe muuttoonki taas kerran. Kyllä mä tännekki muuttoa pelkäsin tosi paljon ja aluks se oli niin omituista. Muutto on silti vasta ens kuun lopussa, et ei sitä tarvi viel murehtia!
Viime yönä jäi nukkuminen vähä vähemmälle ja ens yönä taitaa jäädä vieläki vähemmälle ku on ne kavereiden synttäribileet.. Tulin vast puol 12 aikaa kotii eilen ja sit jumituin mesee juttelee melkee aamukahteen asti. Aamulla en päässy sängyst ylös ku heräsin, koomailin pari tuntii ja katoin leffaa koneella. Jeremy pyys lähtee rannalle mut ei vaa jaksanu. Aamupalaks tein paistettui munia ja, ekan kerran 5 kuukauteen, söin paahtoleipää ja mehua aamupalaks. Tuliki vähä huono olo, vaik oliki hyvää, varmaa siks etten oo tottunu tommosee.. Oon tottunu syömää joka aamu aamupalaks jugurtist ja maidosta tehdyn smoothien, that's all. Paitsi et joskus mäkkärin aamupalaa, ehkä kerran kahes viikos, hehe.
Mul on noussu mieleen tämmönen juttu täs viime viikkoina.. Että mitä teen koulun kanssa sit ku tuun takas. Enkä tarkota nyt et mitä lukion jälkee tai varsinkaa sitä et lopettaisin koulun vaan.. Oon miettiny, et onks fiksuu tulla enää takas Vaskivuoreen? Jotenki tuntuu, että oon 'kasvanu yli' siitä, et tän vuoden jälkeen pitäs vaihtaa maisemia eikä vaa palata samaan vanhaan. Ei jotenki vaa innosta. Haluisin hirveesti mennä Helsinkii kouluun, joko englanninkieliseen tai sit vaan kielilinjalle, tai Ressuun. 3 vaihtoehtoa. Toisaalta taas, mä oon musalinjalla Vaskiksessa mikä on sinällään jo tosi hieno juttu, sinne oli vaikee päästä ja se on erikoislukio, kyllä mä erikoislukiossa haluaisin jatkaaki (niin, sit on se kielilinja..). Ja mul on Vaskikses tosi hyviä opettajia, varsinki kemian ja fysiikan maikat, aineet jotka haluun todennäkösesti kirjottaa. Lisäks Vaskikses on nii paljo kielimahollisuuksia mitä ekana vuonna hyödynsinki oikee kunnolla ja ois kiva jatkossaki tehä niin. Mut silti Helsinki jotenki houkuttaa.. Mitä mä teen?
Aika rientää, päivät toisensa jälkee häviää johonki, viikot kuluu ihan huomaamatta. Elämä on ihanaa täs perheessä ja huonoja hetkiä on tosi harvoin. Oon onnellinen täällä. Samalla kuitenki tiedän että mun pitää jättää tää elämä taakse ja jotenki valmistauduin siihen henkisesti kokoajan, huomaamatta silti, en anna sen häiritä. Hymyilen ja otan jokasen päivän lahjana. Ja ajattelen onnellisena sitä että alle 4 kuukauden päästä mä oon jo Suomessa, kotona. Suomi on mun koti nyt ja tulee aina olemaan, vaikka kyllä mä Australiaan takasin tuun. Tuskin vaan muuta ku lomalle!
Tänää lauantaina on tasan 3 viikkoa siihen et lähen muiden vaihtareitten kaa kiertää Australiaa. 3 viikkoo, 21 päivää = ihan älyttömän lyhyt aika :) Kohta siis mennään jo! En jaksa odottaa.. Toisaalta, sitte onki aika tän perheen kanssa käytännössä ohi.. Pelottaa, en haluu muuttaa täältä pois. En välittäis jos saisin olla tääl koko loppuajan. Mut eiköhä se neljäski perhe iha kiva oo, ja kaikkeen tottuu, ni eiköhä siihe muuttoonki taas kerran. Kyllä mä tännekki muuttoa pelkäsin tosi paljon ja aluks se oli niin omituista. Muutto on silti vasta ens kuun lopussa, et ei sitä tarvi viel murehtia!
Viime yönä jäi nukkuminen vähä vähemmälle ja ens yönä taitaa jäädä vieläki vähemmälle ku on ne kavereiden synttäribileet.. Tulin vast puol 12 aikaa kotii eilen ja sit jumituin mesee juttelee melkee aamukahteen asti. Aamulla en päässy sängyst ylös ku heräsin, koomailin pari tuntii ja katoin leffaa koneella. Jeremy pyys lähtee rannalle mut ei vaa jaksanu. Aamupalaks tein paistettui munia ja, ekan kerran 5 kuukauteen, söin paahtoleipää ja mehua aamupalaks. Tuliki vähä huono olo, vaik oliki hyvää, varmaa siks etten oo tottunu tommosee.. Oon tottunu syömää joka aamu aamupalaks jugurtist ja maidosta tehdyn smoothien, that's all. Paitsi et joskus mäkkärin aamupalaa, ehkä kerran kahes viikos, hehe.
Mul on noussu mieleen tämmönen juttu täs viime viikkoina.. Että mitä teen koulun kanssa sit ku tuun takas. Enkä tarkota nyt et mitä lukion jälkee tai varsinkaa sitä et lopettaisin koulun vaan.. Oon miettiny, et onks fiksuu tulla enää takas Vaskivuoreen? Jotenki tuntuu, että oon 'kasvanu yli' siitä, et tän vuoden jälkeen pitäs vaihtaa maisemia eikä vaa palata samaan vanhaan. Ei jotenki vaa innosta. Haluisin hirveesti mennä Helsinkii kouluun, joko englanninkieliseen tai sit vaan kielilinjalle, tai Ressuun. 3 vaihtoehtoa. Toisaalta taas, mä oon musalinjalla Vaskiksessa mikä on sinällään jo tosi hieno juttu, sinne oli vaikee päästä ja se on erikoislukio, kyllä mä erikoislukiossa haluaisin jatkaaki (niin, sit on se kielilinja..). Ja mul on Vaskikses tosi hyviä opettajia, varsinki kemian ja fysiikan maikat, aineet jotka haluun todennäkösesti kirjottaa. Lisäks Vaskikses on nii paljo kielimahollisuuksia mitä ekana vuonna hyödynsinki oikee kunnolla ja ois kiva jatkossaki tehä niin. Mut silti Helsinki jotenki houkuttaa.. Mitä mä teen?
Aika rientää, päivät toisensa jälkee häviää johonki, viikot kuluu ihan huomaamatta. Elämä on ihanaa täs perheessä ja huonoja hetkiä on tosi harvoin. Oon onnellinen täällä. Samalla kuitenki tiedän että mun pitää jättää tää elämä taakse ja jotenki valmistauduin siihen henkisesti kokoajan, huomaamatta silti, en anna sen häiritä. Hymyilen ja otan jokasen päivän lahjana. Ja ajattelen onnellisena sitä että alle 4 kuukauden päästä mä oon jo Suomessa, kotona. Suomi on mun koti nyt ja tulee aina olemaan, vaikka kyllä mä Australiaan takasin tuun. Tuskin vaan muuta ku lomalle!
perjantai 5. maaliskuuta 2010
koulukuvat!
Tänää oli sitte koulukuvauspäivä täällä Australiassa! Piti olla, kuten aina, täys koulupuku päällä ja meiän seniorien piti käyttää semmosii hienoja tummansinisiä takkeja vai mitä lie on.. Ja kauluspaidan kaulukset piti näkyä. Huoh. Ryhmäkuvaa ei otettu ollenkaan, jokasesta vaan yksityiskuva ja ne sitte laitetaa kaikki samalle arkille nimien kera ja se on sitte se ryhmäkuva. Mun kuva ei mitenkää hirveen hyvin onnistunu mut eiköhä se iha siedettävä oo silti.. Otettii myös kaverikuva, se on tosi hauska ku saatii semmone idea siihe, haha en malta oottaa et saan pistää sen koneelle ja näyttää teille! :D
Tänää oli myös Leiselin 17-v. synttärit joita juhlitaan huomenna oikee kunnolla sen ja Rachelin 18-v. bileissä :) Ja yks kouluviikko on taas ohi, viikonloppu alko! Tää viikonloppu onki viimenen viikonloppu tän perheen luona, oon viikonloput matkoilla huhtikuun puoleenväliin asti ja sitä seuraavana viikonloppuna muutan perhettä. Mut ei tänäkää viikonloppua täällä kotona tuu pahemmin oltua..
Tänää on täällä ensi-illassa se uus Alice in Wonderland, tarkotus mennä ainaki ens viikon torstaina Coffsii kattoo se 3D:nä, mut mahollisuus nähä tänää iha 'normaalina' tääl Nambuccassa, saa nähä meenkö. Millonkohan se tulee Suomeen?
Mulla on muuten koneella nyt iha älyttömästi leffoja, oisinko laskenu et joku 80? Ellei enemmän. Sain ne yheltä mun kaverilta, ja ne on siis kaikki englanniks ilman tekstityksiä mikä ei ONNEKS enää haittaa, ku mun englanti on sillä mallilla jo että tajuun kaiken ilmanki! Viimein oikeestaan sen huomaan, pystyy iha ihmeemmin keskittymättä seurata mitä tapahtuu ja jenkkiaksenttiaki tajuu, joski kaikki muu ku aussienglanti kuulostaa jotenki nii väärältä! Haha. Leffoista mulla on kaikki Disneyn klassikot & paljon muita, melkeen kaikki Saw:t, ja vaikka mitä mun lemppareita ja semmosia mitä oon aina halunnu nähä. Eli jos tylsä hetki tulee ni leffa vaan pyörimää. :) Aattelin et ostan täält Ausseista hard driven ehkä ku tää levy on aika täys noitte leffojen takii, semmoset maksaa täällä vaan 80 dollaria (mun ymmärtääkseni hard drive on vähä niinku iso muistitikku, semmoses mikä mun kaveril on ni on tilaa 90 gigaa).
Eipä sitte muuta tuu mielee, hyvät viikonloput sinne Suomeenki!
Tänää oli myös Leiselin 17-v. synttärit joita juhlitaan huomenna oikee kunnolla sen ja Rachelin 18-v. bileissä :) Ja yks kouluviikko on taas ohi, viikonloppu alko! Tää viikonloppu onki viimenen viikonloppu tän perheen luona, oon viikonloput matkoilla huhtikuun puoleenväliin asti ja sitä seuraavana viikonloppuna muutan perhettä. Mut ei tänäkää viikonloppua täällä kotona tuu pahemmin oltua..
Tänää on täällä ensi-illassa se uus Alice in Wonderland, tarkotus mennä ainaki ens viikon torstaina Coffsii kattoo se 3D:nä, mut mahollisuus nähä tänää iha 'normaalina' tääl Nambuccassa, saa nähä meenkö. Millonkohan se tulee Suomeen?
Mulla on muuten koneella nyt iha älyttömästi leffoja, oisinko laskenu et joku 80? Ellei enemmän. Sain ne yheltä mun kaverilta, ja ne on siis kaikki englanniks ilman tekstityksiä mikä ei ONNEKS enää haittaa, ku mun englanti on sillä mallilla jo että tajuun kaiken ilmanki! Viimein oikeestaan sen huomaan, pystyy iha ihmeemmin keskittymättä seurata mitä tapahtuu ja jenkkiaksenttiaki tajuu, joski kaikki muu ku aussienglanti kuulostaa jotenki nii väärältä! Haha. Leffoista mulla on kaikki Disneyn klassikot & paljon muita, melkeen kaikki Saw:t, ja vaikka mitä mun lemppareita ja semmosia mitä oon aina halunnu nähä. Eli jos tylsä hetki tulee ni leffa vaan pyörimää. :) Aattelin et ostan täält Ausseista hard driven ehkä ku tää levy on aika täys noitte leffojen takii, semmoset maksaa täällä vaan 80 dollaria (mun ymmärtääkseni hard drive on vähä niinku iso muistitikku, semmoses mikä mun kaveril on ni on tilaa 90 gigaa).
Eipä sitte muuta tuu mielee, hyvät viikonloput sinne Suomeenki!
torstai 4. maaliskuuta 2010
tick tock on the clock
Päivitystä taas. Mä tuun kotiin tasan 4 kuukauden päästä. Joka on sama ku 122 päivää. Se ei oo yhtää mitään! Pian nähdään siis.
Otsikon pistin siks et ensinnäki aivan loistava biisi joka soi kokoaja päässä (on soinu jo pitkään) ja siit tulee aina hyvä fiilis JA TOISEKS siks et aika oikeesti menee tosi nopeesti. Tunnit, päivät ja viikot vierähtää ja nyt taas mietin et hitto, huomen on taas viikonloppu. Samaa mietin viikko sitte torstaina ja sitä edelliselläki viikolla. Välillä näihin hetkiin pysähtyy ja miettii et miten tää voi olla totta. On tullu tätä päiviteltyy yhelle jos toiselleki ihmiselle täällä ja Rotary-klubin presidentti tokas että voi Sini, sittenku tuut mun ikään ni mietin et mite nää vuodet menee niin nopeesti..
Ei oo ihmeitä tapahtunu sitte tiistain, koulua vaan.. Koulussa mul ei oo täällä juuri mitään tekemistä, matikantunneil keskityn ja teen tehtävii mut kaikkie muiden aineiden tunnit menee vähän ohi. Ei vaan huvita tehä mitää ku joko mul ei oo niihin tehtäviin vaadittavia perustietoja ja -taitoja tai asia on vaan niin tylsää tai turhaa tai jotai mitä en ikinä tarvis Suomessa. Tiedän, voisin ehkä vähän parantaa, syksyl tätä rytmiä on kuitenki muutettava ku palaan Suomen lukioon.
Yks juttu mitä mä koulussa teen on kutominen. En ollu moneen vuoteen kutonu kunnes näin et mun counselloril oli lankoja ja puikot, otin ne käteen ja jotenki automaattisesti vaan aloin tekee. Tästä on nyt ehkä 3 viikkoa aikaa.. Se sitte anto mulle omaks lankaa ja puikot ja osti lisää ku vanha loppu. Oon tehny kahta pitkää kaulahuivia, muusta ei oikeen tuu mitää ku en muista miten sukkien kantapäät tehää tai mite lapasten sormi tehää mut enköhä mä siinä saa apua äidiltä.. Opettajatkaa ei valita ku teen jotai fiksua ja ne tulee aina ihastelemaan/kyselemään mitä mä teen.
Toinen juttu mitä mä teen on englannin opiskelu. Heti ku kuulen jonkun vieraan sanan mitä uskon tarvitsevani ni pyydän jotai kertomaan mitä se tarkottaa tai miten se kirjotetaan, kirjotan sen mun käännösvihkoon ja käännän sanakirjasta. Vihko on jo melkeen täynnä, tosin siinä on paljon muutakin kirjotusta. Mutta ihan älyttömän hyvä idea, oon sitä marraskuusta asti pitäny ja niiiiiiiiin paljon uusia sanoja oppinu että ihan kaikille vaihtoon lähteville & muuten vaan kieliä opiskeleville voin suositella. Toimii. Myös kokeeseen lukiessa!
Tänää meil oli hospitalitys kaksoistunti ja kokattiin! Tehtiin pihviä ja jotai tommosii hienoi perunamuussijuttui mitä en oo koskaa nähny Suomessa, ja sit puolikas tomaatti maustettiin ja jotenki paistettii. Tän kaiken mä jo osasin tehä, on vaa hankala kirjottaa mitä tapahtuu tai mitä tehtii ku osaan nää kaikki sanat ja termit vaan englanniks, Suomessahan mä en ikinä kokannu mitään.
Haluun kuitenki pistää tähä viel kuvan siitä mitä mä tein. Täällä opettaja kiertää kokoajan kattomassa mitä me tehään, ja lopuks se annos laitetaan lautaselle hienosti ja koristeellisesti, ihan ku ravintolassa tekis, ku opettaja arvostelee sitte lopuks ja halutaan tietty mahollisimman hyvä arvosana. Mua se tuskin arvostelee mut teen silti niin hyvin ku pystyn. Ja nyt sitä kuvaa.
Otsikon pistin siks et ensinnäki aivan loistava biisi joka soi kokoaja päässä (on soinu jo pitkään) ja siit tulee aina hyvä fiilis JA TOISEKS siks et aika oikeesti menee tosi nopeesti. Tunnit, päivät ja viikot vierähtää ja nyt taas mietin et hitto, huomen on taas viikonloppu. Samaa mietin viikko sitte torstaina ja sitä edelliselläki viikolla. Välillä näihin hetkiin pysähtyy ja miettii et miten tää voi olla totta. On tullu tätä päiviteltyy yhelle jos toiselleki ihmiselle täällä ja Rotary-klubin presidentti tokas että voi Sini, sittenku tuut mun ikään ni mietin et mite nää vuodet menee niin nopeesti..
Ei oo ihmeitä tapahtunu sitte tiistain, koulua vaan.. Koulussa mul ei oo täällä juuri mitään tekemistä, matikantunneil keskityn ja teen tehtävii mut kaikkie muiden aineiden tunnit menee vähän ohi. Ei vaan huvita tehä mitää ku joko mul ei oo niihin tehtäviin vaadittavia perustietoja ja -taitoja tai asia on vaan niin tylsää tai turhaa tai jotai mitä en ikinä tarvis Suomessa. Tiedän, voisin ehkä vähän parantaa, syksyl tätä rytmiä on kuitenki muutettava ku palaan Suomen lukioon.
Yks juttu mitä mä koulussa teen on kutominen. En ollu moneen vuoteen kutonu kunnes näin et mun counselloril oli lankoja ja puikot, otin ne käteen ja jotenki automaattisesti vaan aloin tekee. Tästä on nyt ehkä 3 viikkoa aikaa.. Se sitte anto mulle omaks lankaa ja puikot ja osti lisää ku vanha loppu. Oon tehny kahta pitkää kaulahuivia, muusta ei oikeen tuu mitää ku en muista miten sukkien kantapäät tehää tai mite lapasten sormi tehää mut enköhä mä siinä saa apua äidiltä.. Opettajatkaa ei valita ku teen jotai fiksua ja ne tulee aina ihastelemaan/kyselemään mitä mä teen.
Toinen juttu mitä mä teen on englannin opiskelu. Heti ku kuulen jonkun vieraan sanan mitä uskon tarvitsevani ni pyydän jotai kertomaan mitä se tarkottaa tai miten se kirjotetaan, kirjotan sen mun käännösvihkoon ja käännän sanakirjasta. Vihko on jo melkeen täynnä, tosin siinä on paljon muutakin kirjotusta. Mutta ihan älyttömän hyvä idea, oon sitä marraskuusta asti pitäny ja niiiiiiiiin paljon uusia sanoja oppinu että ihan kaikille vaihtoon lähteville & muuten vaan kieliä opiskeleville voin suositella. Toimii. Myös kokeeseen lukiessa!
Tänää meil oli hospitalitys kaksoistunti ja kokattiin! Tehtiin pihviä ja jotai tommosii hienoi perunamuussijuttui mitä en oo koskaa nähny Suomessa, ja sit puolikas tomaatti maustettiin ja jotenki paistettii. Tän kaiken mä jo osasin tehä, on vaa hankala kirjottaa mitä tapahtuu tai mitä tehtii ku osaan nää kaikki sanat ja termit vaan englanniks, Suomessahan mä en ikinä kokannu mitään.
Haluun kuitenki pistää tähä viel kuvan siitä mitä mä tein. Täällä opettaja kiertää kokoajan kattomassa mitä me tehään, ja lopuks se annos laitetaan lautaselle hienosti ja koristeellisesti, ihan ku ravintolassa tekis, ku opettaja arvostelee sitte lopuks ja halutaan tietty mahollisimman hyvä arvosana. Mua se tuskin arvostelee mut teen silti niin hyvin ku pystyn. Ja nyt sitä kuvaa.
tiistai 2. maaliskuuta 2010
syksy on saapunut australiaan
Kesän kuumuus ja kosteus on väistynyt ja tilalle on tullut raikkaan viileät syyspäivät. Viimeset 3 päivää on ollu ihanan vilposia, eikä koulussakaa oo enää joutunu ettii hiki hatussa ilmastoitua luokkaa ja kärsiä kuumissaan koko päivää.. Tänään, kun lämpöä oli VAIN +24 (eihän toi ees nii paha oo) ni puolella meiän yearilla oli hupparit päällä, luokissa väännettiin lämmitykset päälle ja ihmisii istu pattereiden edessä, kaikki valitti kylmyydestä.. Sit tuli mieleen et Suomessa ois kuitenki varmaa hurjasti kylmempi, ja täähän on ihan Suomen kesäsäätä muutenki? Mutta huolet pois, huomiseks on taas luvattu +27 ja ylihuomiseks +28.. Ehkä se tuntuu kylmältä siks ku on ollu pilvistä. Emmä tiiä. Joka tapauksessa, maaliskuun 1. päivä on täällä syksyn ensimmäinen päivä.
Nyt on siis jo maaliskuu. Mihin on hävinny nää kaikki kuukaudet, viikot ja päivät? Mulla on täällä enää 4 kuukautta jäljellä. Neljä kuukautta. Eihän se oo yhtää mitään! Aika menee hirveen nopeesti, toisaalta sen haluis pysäyttää ja elää päiviä uudestaan mut samalla mul on Suomi mielessä ja tiedän että se on mun koti, mulla on ikävä Suomea enkä jaksa odottaa et pääsen sinne taas näkemään ja kokemaan kaiken uudestaan. Pitää vaan elää tää loppuaika täysillä, gotta make the most of it!
Mitäs täällä on tapahtunu.. Sunnuntaina oli se barokkimusiikin konsertti jossa mä siis soitin keyboardia. Siellä oli muuten taas suomalainen nainen, Kempseystä, tuli kysymään et onks Sini lyhenne Sinikasta! Uskomatonta, joka paikasta näit suomalaisia löytää.. Harjotuksia oli viimeviikolla muutama, orkesteri koostu pääasiassa yli 55 vuotiaista naisista ja yhestä miehestä, jotka oli keskenään treenannu jo kuukausien ajan.. Mun bassolinja ei kovin vaikea ollu että iha suoraan nuoteista pystyin soittaa, joski muutama kappale oli vähän vaikeempia. Mutta parempaa ku mikään muu, mua ei jännittäny yhtään. En muista että ikinä ennen en olis ollu niin rauhallinen. Soitin ja kuuntelin muita ja nautin soittamisesta ja tajusin hymyileväni ku se kuulosti niin ihanalta. Sali oli täynnä ihmisiä mut ei mua haitannu. Tajusin että oon oppinu rakastamaan esiintymistä. Ja ehkä tajunnu, että iha turha jännittää tommosen takia. Kyllä tää vaihtarivuosi on mulle ihmeitä opettanu :)
Tässä on nyt sit taas yks kouluviikko käynnistyny ja siellähän on nyt talvilomat ohi? Viikonloppua odotellaan mut sitä ennenki ehtii tapahtua kaikkea kivaa. Viikonloppuna on siis Leiselin ja Rachelin yhdistetyt synttärit, Leisel täyttää 17 ja Rachel 18 :) Molemmat on siis mun yearilla ja Leisel on mun vikan perheen hostsisko (hassua sanoo hostsisko ku ollaa nii hyvii kavereita, et enpä ehkä sanokaan). Sinne on tulos iha kivasti porukkaa ja jäädää parhaitte kavereitte kans Rachelille yöks :)
Loputki maaliskuun viikonloput on täynnä ohjelmaa: ens viikolla mennään vaihtareitten kanssa viikonlopuks Port Macquarieen District Conferenceen, ja siitä viikon päästä lähetään hostäidin ja muiden tyyppien kaa Byron Bayhyn! Siitä sit enää viikko, ja matka ympäri Australiaa alkaa.. Iha kamala ajatella et aika on menny näin nopeesti. Moneskohan kerta tää on ku sanon sen tässä postauksessa?
Cairnsin matka toukokuun lopulle on melko varmaa jo, mennään siis Leiselin perheen eli mun vikan hostperheen kanssa viikoks sinne Leiselin siskon luo, ja käydää Great Barrier Reefilla ja tietty shoppailemas ja kaikkee semmosta! Toivottavasti vaan nyt järjestyy kaikki. Ja nii, eihä siihenkää oo enää ku vajaa 3 kuukautta, ja sit onki lähtö kotiin jo lähellä..
Ihanaa maaliskuuta sinne Suomeen, toivottavasti pian lämpötilat nousee, lumet sulaa pois (siinä saattaa tosin kestää hetki niiden kuvien perusteella mitä mä oon nähnyt) ja kevät alkaa! Lots of love from Australia.
xoxo Sini
Nyt on siis jo maaliskuu. Mihin on hävinny nää kaikki kuukaudet, viikot ja päivät? Mulla on täällä enää 4 kuukautta jäljellä. Neljä kuukautta. Eihän se oo yhtää mitään! Aika menee hirveen nopeesti, toisaalta sen haluis pysäyttää ja elää päiviä uudestaan mut samalla mul on Suomi mielessä ja tiedän että se on mun koti, mulla on ikävä Suomea enkä jaksa odottaa et pääsen sinne taas näkemään ja kokemaan kaiken uudestaan. Pitää vaan elää tää loppuaika täysillä, gotta make the most of it!
Mitäs täällä on tapahtunu.. Sunnuntaina oli se barokkimusiikin konsertti jossa mä siis soitin keyboardia. Siellä oli muuten taas suomalainen nainen, Kempseystä, tuli kysymään et onks Sini lyhenne Sinikasta! Uskomatonta, joka paikasta näit suomalaisia löytää.. Harjotuksia oli viimeviikolla muutama, orkesteri koostu pääasiassa yli 55 vuotiaista naisista ja yhestä miehestä, jotka oli keskenään treenannu jo kuukausien ajan.. Mun bassolinja ei kovin vaikea ollu että iha suoraan nuoteista pystyin soittaa, joski muutama kappale oli vähän vaikeempia. Mutta parempaa ku mikään muu, mua ei jännittäny yhtään. En muista että ikinä ennen en olis ollu niin rauhallinen. Soitin ja kuuntelin muita ja nautin soittamisesta ja tajusin hymyileväni ku se kuulosti niin ihanalta. Sali oli täynnä ihmisiä mut ei mua haitannu. Tajusin että oon oppinu rakastamaan esiintymistä. Ja ehkä tajunnu, että iha turha jännittää tommosen takia. Kyllä tää vaihtarivuosi on mulle ihmeitä opettanu :)
Tässä on nyt sit taas yks kouluviikko käynnistyny ja siellähän on nyt talvilomat ohi? Viikonloppua odotellaan mut sitä ennenki ehtii tapahtua kaikkea kivaa. Viikonloppuna on siis Leiselin ja Rachelin yhdistetyt synttärit, Leisel täyttää 17 ja Rachel 18 :) Molemmat on siis mun yearilla ja Leisel on mun vikan perheen hostsisko (hassua sanoo hostsisko ku ollaa nii hyvii kavereita, et enpä ehkä sanokaan). Sinne on tulos iha kivasti porukkaa ja jäädää parhaitte kavereitte kans Rachelille yöks :)
Loputki maaliskuun viikonloput on täynnä ohjelmaa: ens viikolla mennään vaihtareitten kanssa viikonlopuks Port Macquarieen District Conferenceen, ja siitä viikon päästä lähetään hostäidin ja muiden tyyppien kaa Byron Bayhyn! Siitä sit enää viikko, ja matka ympäri Australiaa alkaa.. Iha kamala ajatella et aika on menny näin nopeesti. Moneskohan kerta tää on ku sanon sen tässä postauksessa?
Cairnsin matka toukokuun lopulle on melko varmaa jo, mennään siis Leiselin perheen eli mun vikan hostperheen kanssa viikoks sinne Leiselin siskon luo, ja käydää Great Barrier Reefilla ja tietty shoppailemas ja kaikkee semmosta! Toivottavasti vaan nyt järjestyy kaikki. Ja nii, eihä siihenkää oo enää ku vajaa 3 kuukautta, ja sit onki lähtö kotiin jo lähellä..
Ihanaa maaliskuuta sinne Suomeen, toivottavasti pian lämpötilat nousee, lumet sulaa pois (siinä saattaa tosin kestää hetki niiden kuvien perusteella mitä mä oon nähnyt) ja kevät alkaa! Lots of love from Australia.
xoxo Sini
Tilaa:
Kommentit (Atom)
