Toi kuva tossa mun blogin yläosassa on Shelly Beachista, josta onki tullu mun lemppariranta tääl Nambuccassa (jossei Valla Beachia lasketa..).
Kysymys kuuluu: Missä näet kalan?
Oon aina ollu ehdottomasti sitä mieltä et siinä on selkee kala ja nään sen aina ku meen sinne, mut kaverit huomas sitten vasta ku näytin. Tuli iha hölmö idea kysyä tätä täällä ku kattelin just äsken tota kuvaa!
lauantai 27. helmikuuta 2010
Finnish night!
On kulunu taas se pari viikkoa siitä ku viimeks kirjotin, ja nyt on aika päivittää taas. Mitään kovin erikoista ei oo tapahtunu niinku aiemmin sanoinki, mut helmikuu on ollu silti tosi hyvä kuu. Ei oo ollu mitää ihmeempää koti-ikävää enää, päinvastoin: nyt alkaa tajuumaan että aika käy vähiin ja pian tää kaikki on enää vaan muisto. Ihana muisto. Mut tästä pitää nauttia viimeseen asti, koska Australia on mun koti enää 4 kuukautta.
Palaan tohon otsikkoon nyt.. Viime viikolla mut kutsuttiin tääl Hyland Parkissa asuvan suomalaisen pariskunnan luo saunaan.. Oliki kulunu 7 kuukautta siitä ku viimeks saunassa kävin! Kun astuin sisään niiden taloon ni astuin samalla ihan eri maailmaan, pois Australiasta, Suomeen. Jotenki kaikki vaan niiden talossa oli niin epäaustralialaista. Ne puhu englantia vahvalla aksentilla, huonekalut ja muu sisustus toi mieleen suomalaiset talot, ne puhukin suomea vaikka kuinka yritin jatkaa keskustelua englanniks.. Oli se vaan pakko puhua suomea. Ja vaikka ette sitä uskoiskaan, ni se on oikeesti vaikeeta. En oo puhunu suomea kunnolla 7 kuukauteen, kirjottanu vaan, mitä nyt äidin kanssa mesessä välillä, mut se oikeesti unohtuu. Ja kun koittaa puhua ni kääntää lauseita englannista suomeks, mikä ei aina kuulosta hirveen fiksulta.. Joka tapaukses, siellä oli makaroonilaatikot pöydässä ja pitää sanoa että mikään ei oo maistunu nii hyvältä pitkään aikaan :) Resepti oli samanlainen mitä mamma aina tekee, eli maailman paras! Ruuan jälkee sit pääsin viimein saunaan.. Se oli iha taivaallista. Istuin siellä varmaa puol tuntia, unohdin kaiken muun ja heitin vaa löylyä.. Muistu taas mieleen miks rakastan Suomea niin paljon!
Sit vähän kurjempi juttu taas.. Täällä oli pari viikkoa sitte taas autokolari, nuoret ajelemas ja vaan yhellä turvavyö.. Mua vuotta nuorempi poika mun koulusta halvaantu päästä alaspäin. En oo vähää aikaa siitä kuullu mitään mut se oli mun hostveljen tosi hyvä kaveri.. Ajakaa te kaikki siel varovasti ku saatte niit korttejaki nyt! Ja oikeesti, en voi käsittää miksei sitä turvavyötä vois vaan pitää päällä.. Ehkä näist onnettomuuksist joku jotain oppii.
Viime viikonloppuna, lauantaina lähettiin hostäidin kaa ajaa Dorrigoon, ylös vuorille. Se paikka on kuuluisa sademetsistään ja mentiinki 3 tunnin sademetsäkävelylle.. Mun uudesta huippuhienosta kamerasta ei ollu paljon iloa ku patteri loppu 20 minuutin kävelyn jälkeen, voin kertoa että harmitti :( Mut kaiken kaikkiaan oli tosi kiva reissu, ihanaa raikasta ilmaa ja hyvää liikuntaa ja aivan upeat näkymät. Yks miinus (eikä mikään ihan pieni miinus..) oli ihan käsittämätön juttu mistä hostäiti muisti mainita mulle ennenku päästiin metsään.. Tuolla sademetsässähän asuu tuhansittain iilimatoja jotka tulee kävelijöitten jaloille ja imee verta.. Enhän mä pystyny kahta minuuttia enää kävelemään huiskimatta jalkoja ja niitä matoja oli tosiaan sadoittain, muutamia itkukohtauksiaki mä sain.. En oo koko elämässäni nähny mitään yhtä inhottavaa. Kaiken huipuks ku ajettiin takas kotiin ni perillä huomasin et mun toinen jalka on aivan veressä.. Ja ei se veren vuotaminen lakannu ollenkaan, alko jo huolestuttaa jossai vaiheessa ja katoin netistä että niil on veren hyytymistä estävä vaikutus. Laastaritkaan ei pysyny kiinni.. Ja ei se lakannu 8 tuntiin. Viimenen kerta ku meen sinne mettään ilman jotai kokovartalon suojapukua ja happinaamaria.. (Tosi kiva kirjotella tämmösiä tänne, sori :D)
Sunnuntaina käytiin sit taas Promise Landissa Thysin ja Tommyn kaa. Oli tosi kiva päivä ja otettii paljo underwater kuvia mun kameralla, vesi oli jäätävän kylmää mut ilma lämmintä ja kuivas nopeesti. Tuli mieleen että täällä ihmiset valittaa kun kesä on lopuillaan, ulkona on enää VAAN n. +27 astetta eikä enää se päälle +30, varsinki viime päivinä ku on ollu vähä sateisempaa.. Illat ja yöt on viileempiä mut hei haloo, onks +27 muka oikeesti nii kylmä? Mäki oon jo vähän turhan climatised, tekee iha hyvää tulla takas Suomeen heinäkuus ja pudota maan pinnalle (kun tää näitten talvi on samanlainen kun Suomen kesä..) ja tottua taas tuttuun vähän viileempään elämään :D Täällä kun on ikuinen kesä.
Tää viikko on sit taas menny tosi nopeesti.. Aika karkaa käsistä ja välillä pysähtyy miettimään et miten voi olla taas jo viikonloppu. Joka tapauksessa.. Tiistaina oli Rotaryjen 105-v. synttäreiden kunniaks vähän erilainen tapaaminen: jakauduttiin 4 perheeseen illalliselle, jokaseen tapaamiseen tuli 4 jäsentä niinku aikoinaan ekassa rotarykokouksessa, en enää muista mitä ne ammatit oli mutta ainakin engineer ja tailor, ja sit 2 muuta. Joka tapauksessa, ei etukäteen tiedetty keitä tulee kenenki taloon ja jokasen piti ottaa yhestä noista "ammatista" jotain selville ja sitten keskusteltiin ja ideoitiin rotaryjen tulevaisuutta sekä jotain suunnitelmia meidän klubia koskien.. Tajusin kyllä ihan täysin kaikki puheenaiheet, keskustelu vaan meni ohi korvien koska alko väsyttää eikä puheenaiheet ollu mitenkään niin kiinnostavia.. Ihan kiva ilta silti, tai ainaki kakku oli hyvää.
Keskiviikkona kävin sit orkesterin kaa harkoissa, ku oon lupautunu soittaa huomenna sunnuntaina barokki-musiikin konsertissa pienen orkesterin kanssa pianoa.. Aika helppo mun bassolinja on joka biisissä mut välillä se on tosi nopeeta ja sivuja pitää kääntää edestakas, kertauksia ja ei-kertauksia ja hmm.. Sekavaa mut eiköhän se siitä. Konsertti on siis huomenna ja täs on ollu 2 harkat, muut on harjotellu iäisyydet mut mä sain tietää koko hommasta vast maanantaina. Jostain syystä ei jännitä tippaakaan? Jos mä jotain täällä oon oppinu ni esiintymään eri tavalla, esiintyminen tai puhuminen yleisölle ei jännitä enää, jotenki siihen on tottunu ja tajunnu ettei se oo kaiken sen jännittämisen ja stressaamisen arvosta. Ja just senhän mä halusinki oppia.
Käytiin sit viel keskiviikkoiltana Cameronin ja sen siskon kaa leffassa. Cameron sai sen ajokortin tiistaina ja käytiin sen kunniaks oikee pitkällä ajelulla ympäri Nambuccaa, iha hienosti se sitä autoa hallitsi :D Multa ei kyllä onnistuis hehe.. Leffa oli nimeltään Shutter Island, melko sekava ja omituinen mut silti hyvä, jos joku kuvaus pitäs antaa niin psykologinen semikauhuleffa. Käytiin myös KFC:lla koska siel oli pari kaveria töissä ja vaihteeks taas sain ison läjän kanankoipia ja ranskalaisia + juomia ja muuta ILMASEKS, en ihmettelis jos ne ois koht konkurssis ku siel ei oo koskaa enää asiakkaita mäkkärin takii ja niille vähillekin annetaan kaikki ilmaseks :D Ei sillä että mua haittais!
Jääkiekkoakin on tullu katottua ku jostai internetin syvyyksistä löysin nettiosotteen missä pysty kattomaan Suomen pelejä ilmaseks, Euroopankin ulkopuolella.. Ekaa matsia Ruotsia vastaan katottiin ruotsalaisen vaihtarin kans samaa aikaa ja juteltii samal facebookis, eikä käyny Suomelle mitenkää hirveen hyvin :D Toisen kerran sit itkin ilosta ku Suomi meni ja voitti Tsekin 2-0!!!! Mutta.. Tänä aamuna heräsin turhaan viideltä ja etin peliä turhaan tunnin, eiköhän se alkanukki vasta seittemältä :D Sitte takas nukkumaa ja herätys seiskalta ni kappas, ei se netti tietenkää enää toiminu.. En sit viittiny mennä enää takas nukkumaa ku ne orkesteriharkat alko aikasin aamulla tänää, sinne sit superpirteenä 5 tunnin yöunien jälkeen..
Huomen on sitte se konsertti, ja tänää mennää perheen kaa johki chicken curry-iltaan :) Ja maanantaina alkaa uus kouluviikko & MAALISKUU.. Miten tää aika menee näin nopeesti? Maaliskuu onki sitten aivan täynnä ohjelmaa: on kavereiden synttäreitä, vaihtariviikonloppua, Byron Bayn matkaa ja ennen kaikkea; tasan kuukauden päästä alkaa meiän vaihtareitten 20 päivän matka ympäri Australiaa! Tuskin jaksan odottaa!
Se tarkottaa siis sitä että mulla on jokanen viikonloppu suunniteltu huhtikuun lopulle asti. Kuulostaa uskomattomalta.. Ja huhtikuun lopussa pitää sit sanoa heipat maailman parhaalle hostperheelle, ku edessä on muutto mun kaverin Leiselin perheeseen. Sitten onki enää päälle 2 kuukautta tätä aussielämää jäljellä. Hui.
Terveisiä kaikille & kiitos niille jotka tätä blogia jaksaa seurata :) Yritän alkaa päivittää vähän useemmin nyt näinä viimesinä kuukausina.
Cheers,
Sini
Palaan tohon otsikkoon nyt.. Viime viikolla mut kutsuttiin tääl Hyland Parkissa asuvan suomalaisen pariskunnan luo saunaan.. Oliki kulunu 7 kuukautta siitä ku viimeks saunassa kävin! Kun astuin sisään niiden taloon ni astuin samalla ihan eri maailmaan, pois Australiasta, Suomeen. Jotenki kaikki vaan niiden talossa oli niin epäaustralialaista. Ne puhu englantia vahvalla aksentilla, huonekalut ja muu sisustus toi mieleen suomalaiset talot, ne puhukin suomea vaikka kuinka yritin jatkaa keskustelua englanniks.. Oli se vaan pakko puhua suomea. Ja vaikka ette sitä uskoiskaan, ni se on oikeesti vaikeeta. En oo puhunu suomea kunnolla 7 kuukauteen, kirjottanu vaan, mitä nyt äidin kanssa mesessä välillä, mut se oikeesti unohtuu. Ja kun koittaa puhua ni kääntää lauseita englannista suomeks, mikä ei aina kuulosta hirveen fiksulta.. Joka tapaukses, siellä oli makaroonilaatikot pöydässä ja pitää sanoa että mikään ei oo maistunu nii hyvältä pitkään aikaan :) Resepti oli samanlainen mitä mamma aina tekee, eli maailman paras! Ruuan jälkee sit pääsin viimein saunaan.. Se oli iha taivaallista. Istuin siellä varmaa puol tuntia, unohdin kaiken muun ja heitin vaa löylyä.. Muistu taas mieleen miks rakastan Suomea niin paljon!
Sit vähän kurjempi juttu taas.. Täällä oli pari viikkoa sitte taas autokolari, nuoret ajelemas ja vaan yhellä turvavyö.. Mua vuotta nuorempi poika mun koulusta halvaantu päästä alaspäin. En oo vähää aikaa siitä kuullu mitään mut se oli mun hostveljen tosi hyvä kaveri.. Ajakaa te kaikki siel varovasti ku saatte niit korttejaki nyt! Ja oikeesti, en voi käsittää miksei sitä turvavyötä vois vaan pitää päällä.. Ehkä näist onnettomuuksist joku jotain oppii.
Viime viikonloppuna, lauantaina lähettiin hostäidin kaa ajaa Dorrigoon, ylös vuorille. Se paikka on kuuluisa sademetsistään ja mentiinki 3 tunnin sademetsäkävelylle.. Mun uudesta huippuhienosta kamerasta ei ollu paljon iloa ku patteri loppu 20 minuutin kävelyn jälkeen, voin kertoa että harmitti :( Mut kaiken kaikkiaan oli tosi kiva reissu, ihanaa raikasta ilmaa ja hyvää liikuntaa ja aivan upeat näkymät. Yks miinus (eikä mikään ihan pieni miinus..) oli ihan käsittämätön juttu mistä hostäiti muisti mainita mulle ennenku päästiin metsään.. Tuolla sademetsässähän asuu tuhansittain iilimatoja jotka tulee kävelijöitten jaloille ja imee verta.. Enhän mä pystyny kahta minuuttia enää kävelemään huiskimatta jalkoja ja niitä matoja oli tosiaan sadoittain, muutamia itkukohtauksiaki mä sain.. En oo koko elämässäni nähny mitään yhtä inhottavaa. Kaiken huipuks ku ajettiin takas kotiin ni perillä huomasin et mun toinen jalka on aivan veressä.. Ja ei se veren vuotaminen lakannu ollenkaan, alko jo huolestuttaa jossai vaiheessa ja katoin netistä että niil on veren hyytymistä estävä vaikutus. Laastaritkaan ei pysyny kiinni.. Ja ei se lakannu 8 tuntiin. Viimenen kerta ku meen sinne mettään ilman jotai kokovartalon suojapukua ja happinaamaria.. (Tosi kiva kirjotella tämmösiä tänne, sori :D)
Sunnuntaina käytiin sit taas Promise Landissa Thysin ja Tommyn kaa. Oli tosi kiva päivä ja otettii paljo underwater kuvia mun kameralla, vesi oli jäätävän kylmää mut ilma lämmintä ja kuivas nopeesti. Tuli mieleen että täällä ihmiset valittaa kun kesä on lopuillaan, ulkona on enää VAAN n. +27 astetta eikä enää se päälle +30, varsinki viime päivinä ku on ollu vähä sateisempaa.. Illat ja yöt on viileempiä mut hei haloo, onks +27 muka oikeesti nii kylmä? Mäki oon jo vähän turhan climatised, tekee iha hyvää tulla takas Suomeen heinäkuus ja pudota maan pinnalle (kun tää näitten talvi on samanlainen kun Suomen kesä..) ja tottua taas tuttuun vähän viileempään elämään :D Täällä kun on ikuinen kesä.
Tää viikko on sit taas menny tosi nopeesti.. Aika karkaa käsistä ja välillä pysähtyy miettimään et miten voi olla taas jo viikonloppu. Joka tapauksessa.. Tiistaina oli Rotaryjen 105-v. synttäreiden kunniaks vähän erilainen tapaaminen: jakauduttiin 4 perheeseen illalliselle, jokaseen tapaamiseen tuli 4 jäsentä niinku aikoinaan ekassa rotarykokouksessa, en enää muista mitä ne ammatit oli mutta ainakin engineer ja tailor, ja sit 2 muuta. Joka tapauksessa, ei etukäteen tiedetty keitä tulee kenenki taloon ja jokasen piti ottaa yhestä noista "ammatista" jotain selville ja sitten keskusteltiin ja ideoitiin rotaryjen tulevaisuutta sekä jotain suunnitelmia meidän klubia koskien.. Tajusin kyllä ihan täysin kaikki puheenaiheet, keskustelu vaan meni ohi korvien koska alko väsyttää eikä puheenaiheet ollu mitenkään niin kiinnostavia.. Ihan kiva ilta silti, tai ainaki kakku oli hyvää.
Keskiviikkona kävin sit orkesterin kaa harkoissa, ku oon lupautunu soittaa huomenna sunnuntaina barokki-musiikin konsertissa pienen orkesterin kanssa pianoa.. Aika helppo mun bassolinja on joka biisissä mut välillä se on tosi nopeeta ja sivuja pitää kääntää edestakas, kertauksia ja ei-kertauksia ja hmm.. Sekavaa mut eiköhän se siitä. Konsertti on siis huomenna ja täs on ollu 2 harkat, muut on harjotellu iäisyydet mut mä sain tietää koko hommasta vast maanantaina. Jostain syystä ei jännitä tippaakaan? Jos mä jotain täällä oon oppinu ni esiintymään eri tavalla, esiintyminen tai puhuminen yleisölle ei jännitä enää, jotenki siihen on tottunu ja tajunnu ettei se oo kaiken sen jännittämisen ja stressaamisen arvosta. Ja just senhän mä halusinki oppia.
Käytiin sit viel keskiviikkoiltana Cameronin ja sen siskon kaa leffassa. Cameron sai sen ajokortin tiistaina ja käytiin sen kunniaks oikee pitkällä ajelulla ympäri Nambuccaa, iha hienosti se sitä autoa hallitsi :D Multa ei kyllä onnistuis hehe.. Leffa oli nimeltään Shutter Island, melko sekava ja omituinen mut silti hyvä, jos joku kuvaus pitäs antaa niin psykologinen semikauhuleffa. Käytiin myös KFC:lla koska siel oli pari kaveria töissä ja vaihteeks taas sain ison läjän kanankoipia ja ranskalaisia + juomia ja muuta ILMASEKS, en ihmettelis jos ne ois koht konkurssis ku siel ei oo koskaa enää asiakkaita mäkkärin takii ja niille vähillekin annetaan kaikki ilmaseks :D Ei sillä että mua haittais!
Jääkiekkoakin on tullu katottua ku jostai internetin syvyyksistä löysin nettiosotteen missä pysty kattomaan Suomen pelejä ilmaseks, Euroopankin ulkopuolella.. Ekaa matsia Ruotsia vastaan katottiin ruotsalaisen vaihtarin kans samaa aikaa ja juteltii samal facebookis, eikä käyny Suomelle mitenkää hirveen hyvin :D Toisen kerran sit itkin ilosta ku Suomi meni ja voitti Tsekin 2-0!!!! Mutta.. Tänä aamuna heräsin turhaan viideltä ja etin peliä turhaan tunnin, eiköhän se alkanukki vasta seittemältä :D Sitte takas nukkumaa ja herätys seiskalta ni kappas, ei se netti tietenkää enää toiminu.. En sit viittiny mennä enää takas nukkumaa ku ne orkesteriharkat alko aikasin aamulla tänää, sinne sit superpirteenä 5 tunnin yöunien jälkeen..
Huomen on sitte se konsertti, ja tänää mennää perheen kaa johki chicken curry-iltaan :) Ja maanantaina alkaa uus kouluviikko & MAALISKUU.. Miten tää aika menee näin nopeesti? Maaliskuu onki sitten aivan täynnä ohjelmaa: on kavereiden synttäreitä, vaihtariviikonloppua, Byron Bayn matkaa ja ennen kaikkea; tasan kuukauden päästä alkaa meiän vaihtareitten 20 päivän matka ympäri Australiaa! Tuskin jaksan odottaa!
Se tarkottaa siis sitä että mulla on jokanen viikonloppu suunniteltu huhtikuun lopulle asti. Kuulostaa uskomattomalta.. Ja huhtikuun lopussa pitää sit sanoa heipat maailman parhaalle hostperheelle, ku edessä on muutto mun kaverin Leiselin perheeseen. Sitten onki enää päälle 2 kuukautta tätä aussielämää jäljellä. Hui.
Terveisiä kaikille & kiitos niille jotka tätä blogia jaksaa seurata :) Yritän alkaa päivittää vähän useemmin nyt näinä viimesinä kuukausina.
Cheers,
Sini
sunnuntai 14. helmikuuta 2010
arkea ja elämää
Mutta se on kivaa. Mitään niin hirveen erikoista ei tapahdu eikä tule tapahtumaan ennen maaliskuuta, mutta se on vaan elämää. Normaalia elämää, sitä tää on. Tällasta se olis Suomessaki.
Oikeastaan aussit tekee enemmän asioita ku suomalaiset. Vaikka asunki lähellä Helsinkiä ja käyn koulua Vantaalla, yleensä koulupäivinä tuun vaan kotiin koulun jälkeen ja teen läksyjä, katon salkkarit, oon koneella, käyn pianotunnilla.. Ihan normaalia arkea. Joskus saatan mennä Helsinkii shoppailemaa tai leffaa tai tehä jotain kaverien kans koulun jälkeen.. Mutta en nii usein.
Täällä taas koulu ei oo niin vaikeeta ja vie vähemmän aikaa nuorten elämästä. Läksyjä ei tuu melkeen koskaan ja koulua on ysistä kolmeen joka päivä, ja parina päivänä pääsee jo yheltä tai kaheltatoista. Lisäks hypäreitä on lähes poikkeuksetta joka päivä. Ei täälläkään arkena niin paljon tehdä, mutta mulla on aikaa rentoutua ja tehdä mitä huvittaa, olla koneella, soittaa pianoa, kattoa leffoja.. Ja mennä kavereiden kanssa niin paljon ku haluun. Ei oo oikeestaan mitään velvotteita, eikä ikinä semmosta tunnetta et pitäs olla tekemässä läksyjä tai jotain muuta. Ihan päinvastasta mitä olis Suomessa.
Viikonloput on yleensä aina täynnä tekemistä. Nyt 3 viimesen viikonlopun aikana oon jokasena ollu kaverilla yötä porukalla, käyny bileissä ja pari kertaa Coffs Harbourissa. Perjantaina olin Taylorilla yötä, käytiin bileissä ja valvottiin koko yö. Lauantai meni sit nukkuessa, ja tänää käytiin hostperheen kans niiden kavereiden farmilla ja mentii ratsastamaan! Viime kerrasta oli jotai mieles ja en pelänny yhtää, osasin kontrolloida hevosta ja se oli oikeesti tosi kivaa. Mut oli NIIN kuuma, ja ku piti pitää farkkuja! Funny enough, tää oli eka kerta ku oon käyttäny farkkuja kuuteen kuukauteen. Enkä valehtele! Ja mua pelotti laittaa ne päälle, aattelin et oon lihonu nii paljo et saan ne hyväl tuuril polviin asti.. Mut hyvin ne meni päälle, aina ne on ollu kireet mut nyt ehkä aavistuksen viel kireemmät, varsinki ku oli tosiaan yli +30 astet lämmintä.. Oli ihana mennä jokeen uimaan ja heittää kaikki vaatteet pois!
Tuli mieleen kertoo että tykkään rotarykokouksista hirveesti nykyään. Syy: meiän kokouspaikka vaihtu. Se oli ekat puol vuotta Nambucca Motellilla, ja joka viikko meil oli samantyyppistä ruokaa. Ei samaa, mut yleensä jotain deep fried tai stir fried ruokaa joka ei sinänsä oo pahaa mut en vaan erityisemmin tykänny sen ravintolan ruuasta. Ja jälkiruoka oli lähes poikkeuksetta hirveetä. Nyt siirryttiin RSL-clubille, joka on isoiso keskus: ravintoloita, baareja jne.. En tiedä onko Suomessa semmosia. Tai on, mut en tiiä onko samantyylisiä. Näissä pitää kirjautua sisään jos ei oo jäsen? Joka tapauksessa, siellä saa ite tilata listalta mitä haluaa ja rotaryt maksaa! Ja jälkiruokaa kans jos vielä mahtuu! Tänää on sunnuntai mut jo nyt ootan tiistaita et pääsen taas syömää sinne, haha. Loppuosa kokouksesta menee sit yleensä ohi korvien.
Eiliseltä viikolta viel semmonen ei niin kiva juttu, mikä kävi keskiviikkona.. Päästiin jo yheltä ja lähettiin Thysin ja Calebin kaa surffaamaa. Tai ne surffas ku aallot oli ihan jättimäisiä, vaarallisia, ja mä otin aurinkoa. Jossai vaihees alko kyllästyttää ja nappasin bodyboardin ja lähin uimaa. Kesti varmaa 10 minuuttia ennenku pääsin niitten aaltojen ohi ja ku viimein pääsin ni olin nii väsyny etten jaksanu yrittää bodyboardaa.. Makasin sen laudan päällä ja yritin nähä missä Thys ja Caleb oli, ku ne oli ollu ihan mun lähellä. Näin ne jossain kauempana ja yritin uida sinne päin. Aallot suureni ja jossai vaihees tajusin et oon merivirrassa eikä mitään toivoa päästä enää takasin. Yritin silti, uin kaikin voimin mut liikuin silti vastakkaiseen suuntaan.. Olin jo iha paniikissa ja huusin nii lujaa ku ikinä jaksoin.. Kävi sit mielessä niinki tyhmä ajatus ku heittää bodyboard menemään ja yrittää uida, hyvä etten nii tehny, muuten oisin varmaa hukkunu. Ja kamalin juttu oli se et se merivirta vei mua jättimäistä kivikkoa kohti.. Enkä päässy pois. Ajattelin vaa et miltä tuntus osua niihin kiviin, ja miten tyhmä mä olin ku lähin yksinäni eikä ne varmaa ees tajua että mä oon vedessä.. Sit näin 2 miestä rannalla ja huusin apua nii lujaa ku jaksoin.. Oli voimat iha loppu ja pelkäsin henkeni edestä :( Ne sit lähti uimaa mua kohti ja yritti saada mut rantaan.. Se oli nii vaikeeta, aallot vaa suureni ku mentii pienempää kivikkoa kohti ja nielin vettä ja yskin ja joka paikkaan sattu ja yritin vaa pitää laudasta kii.. Päästiin rantaan lopulta ja näin et Thys ja Caleb tuli perässä.. Ne oli kuullu sen toisen miehen vaimolta et mä olin hukkumaisillani vedessä ja juossu nii lujaa ku ikinä päässy. Onneks nää 2 miestä ylipäätään oli siel rannalla, muuten en tiedä miten oisin selvinny.. Tais tulla aika pitkä tarina mut toivottavasti tästä jotain opin ja ehkä joku muukin, ei sais koskaan lähteä uimaan yksin, varsinkaan täällä ja tommosia aaltoja pitäs varoa! Oon ikuisesti kiitollinen noille ihmisille jotka pelasti mun hengen.
Elämä täällä jatkuu ja aika menee ihan älyttömän nopeesti! 7 kuukautta tuli tänää täyteen, ja 20 viikkoa jäljellä. Eli 140 päivää. Se ei oo kovin paljon muttei niin vähääkään. Mutta se kyllä menee nopeesti.. Maaliskuu on täynnä ohjelmaa, joka viikonloppu täynnä! Sitte onki safari, ja sen jälkee muutto vikaan perheeseen mun kaverin luo. Ja siellä aika varmasti menee vielä nopeemmin! Täytyy vaan nauttia joka hetkestä ja päivästä ja make the most of it.
Toivottavasti arki siellä rullaa myös ja teillä on kohta hiihtolomatkin?
PS. Kumppelit jos luette tätä niin maileihin on aika vastata! :D
Oikeastaan aussit tekee enemmän asioita ku suomalaiset. Vaikka asunki lähellä Helsinkiä ja käyn koulua Vantaalla, yleensä koulupäivinä tuun vaan kotiin koulun jälkeen ja teen läksyjä, katon salkkarit, oon koneella, käyn pianotunnilla.. Ihan normaalia arkea. Joskus saatan mennä Helsinkii shoppailemaa tai leffaa tai tehä jotain kaverien kans koulun jälkeen.. Mutta en nii usein.
Täällä taas koulu ei oo niin vaikeeta ja vie vähemmän aikaa nuorten elämästä. Läksyjä ei tuu melkeen koskaan ja koulua on ysistä kolmeen joka päivä, ja parina päivänä pääsee jo yheltä tai kaheltatoista. Lisäks hypäreitä on lähes poikkeuksetta joka päivä. Ei täälläkään arkena niin paljon tehdä, mutta mulla on aikaa rentoutua ja tehdä mitä huvittaa, olla koneella, soittaa pianoa, kattoa leffoja.. Ja mennä kavereiden kanssa niin paljon ku haluun. Ei oo oikeestaan mitään velvotteita, eikä ikinä semmosta tunnetta et pitäs olla tekemässä läksyjä tai jotain muuta. Ihan päinvastasta mitä olis Suomessa.
Viikonloput on yleensä aina täynnä tekemistä. Nyt 3 viimesen viikonlopun aikana oon jokasena ollu kaverilla yötä porukalla, käyny bileissä ja pari kertaa Coffs Harbourissa. Perjantaina olin Taylorilla yötä, käytiin bileissä ja valvottiin koko yö. Lauantai meni sit nukkuessa, ja tänää käytiin hostperheen kans niiden kavereiden farmilla ja mentii ratsastamaan! Viime kerrasta oli jotai mieles ja en pelänny yhtää, osasin kontrolloida hevosta ja se oli oikeesti tosi kivaa. Mut oli NIIN kuuma, ja ku piti pitää farkkuja! Funny enough, tää oli eka kerta ku oon käyttäny farkkuja kuuteen kuukauteen. Enkä valehtele! Ja mua pelotti laittaa ne päälle, aattelin et oon lihonu nii paljo et saan ne hyväl tuuril polviin asti.. Mut hyvin ne meni päälle, aina ne on ollu kireet mut nyt ehkä aavistuksen viel kireemmät, varsinki ku oli tosiaan yli +30 astet lämmintä.. Oli ihana mennä jokeen uimaan ja heittää kaikki vaatteet pois!
Tuli mieleen kertoo että tykkään rotarykokouksista hirveesti nykyään. Syy: meiän kokouspaikka vaihtu. Se oli ekat puol vuotta Nambucca Motellilla, ja joka viikko meil oli samantyyppistä ruokaa. Ei samaa, mut yleensä jotain deep fried tai stir fried ruokaa joka ei sinänsä oo pahaa mut en vaan erityisemmin tykänny sen ravintolan ruuasta. Ja jälkiruoka oli lähes poikkeuksetta hirveetä. Nyt siirryttiin RSL-clubille, joka on isoiso keskus: ravintoloita, baareja jne.. En tiedä onko Suomessa semmosia. Tai on, mut en tiiä onko samantyylisiä. Näissä pitää kirjautua sisään jos ei oo jäsen? Joka tapauksessa, siellä saa ite tilata listalta mitä haluaa ja rotaryt maksaa! Ja jälkiruokaa kans jos vielä mahtuu! Tänää on sunnuntai mut jo nyt ootan tiistaita et pääsen taas syömää sinne, haha. Loppuosa kokouksesta menee sit yleensä ohi korvien.
Eiliseltä viikolta viel semmonen ei niin kiva juttu, mikä kävi keskiviikkona.. Päästiin jo yheltä ja lähettiin Thysin ja Calebin kaa surffaamaa. Tai ne surffas ku aallot oli ihan jättimäisiä, vaarallisia, ja mä otin aurinkoa. Jossai vaihees alko kyllästyttää ja nappasin bodyboardin ja lähin uimaa. Kesti varmaa 10 minuuttia ennenku pääsin niitten aaltojen ohi ja ku viimein pääsin ni olin nii väsyny etten jaksanu yrittää bodyboardaa.. Makasin sen laudan päällä ja yritin nähä missä Thys ja Caleb oli, ku ne oli ollu ihan mun lähellä. Näin ne jossain kauempana ja yritin uida sinne päin. Aallot suureni ja jossai vaihees tajusin et oon merivirrassa eikä mitään toivoa päästä enää takasin. Yritin silti, uin kaikin voimin mut liikuin silti vastakkaiseen suuntaan.. Olin jo iha paniikissa ja huusin nii lujaa ku ikinä jaksoin.. Kävi sit mielessä niinki tyhmä ajatus ku heittää bodyboard menemään ja yrittää uida, hyvä etten nii tehny, muuten oisin varmaa hukkunu. Ja kamalin juttu oli se et se merivirta vei mua jättimäistä kivikkoa kohti.. Enkä päässy pois. Ajattelin vaa et miltä tuntus osua niihin kiviin, ja miten tyhmä mä olin ku lähin yksinäni eikä ne varmaa ees tajua että mä oon vedessä.. Sit näin 2 miestä rannalla ja huusin apua nii lujaa ku jaksoin.. Oli voimat iha loppu ja pelkäsin henkeni edestä :( Ne sit lähti uimaa mua kohti ja yritti saada mut rantaan.. Se oli nii vaikeeta, aallot vaa suureni ku mentii pienempää kivikkoa kohti ja nielin vettä ja yskin ja joka paikkaan sattu ja yritin vaa pitää laudasta kii.. Päästiin rantaan lopulta ja näin et Thys ja Caleb tuli perässä.. Ne oli kuullu sen toisen miehen vaimolta et mä olin hukkumaisillani vedessä ja juossu nii lujaa ku ikinä päässy. Onneks nää 2 miestä ylipäätään oli siel rannalla, muuten en tiedä miten oisin selvinny.. Tais tulla aika pitkä tarina mut toivottavasti tästä jotain opin ja ehkä joku muukin, ei sais koskaan lähteä uimaan yksin, varsinkaan täällä ja tommosia aaltoja pitäs varoa! Oon ikuisesti kiitollinen noille ihmisille jotka pelasti mun hengen.
Elämä täällä jatkuu ja aika menee ihan älyttömän nopeesti! 7 kuukautta tuli tänää täyteen, ja 20 viikkoa jäljellä. Eli 140 päivää. Se ei oo kovin paljon muttei niin vähääkään. Mutta se kyllä menee nopeesti.. Maaliskuu on täynnä ohjelmaa, joka viikonloppu täynnä! Sitte onki safari, ja sen jälkee muutto vikaan perheeseen mun kaverin luo. Ja siellä aika varmasti menee vielä nopeemmin! Täytyy vaan nauttia joka hetkestä ja päivästä ja make the most of it.
Toivottavasti arki siellä rullaa myös ja teillä on kohta hiihtolomatkin?
PS. Kumppelit jos luette tätä niin maileihin on aika vastata! :D
tiistai 9. helmikuuta 2010
swimming carnival & lovely weekend
Täältä päin nyt päivitystä taas. Kovin paljoa ei oo tapahtunu helmikuussa eikä varmaan tuu tapahtumaankaan, mut silti tykkään tästä. Tää perhe on aivan ihana ja tuntuu ihan omalta perheeltä, tuntuu että jotkut kavereista on lähentyny tosi paljon ja Suomi-ikävä on hellittäny niinki paljon että tällä hetkellä tuntuu iha mahdottomalt ajatukselta jättää tää kaikki taakse heinäkuussa.. Oon heränny semmoseen painajaiseen monta kertaa jossa oon takas Suomessa ja itken koska on niin ikävä takas tänne, itken ja itken enkä pysty lopettamaan. On se vuos silti oikeen mittanen aika olla pois kotoa ja sitten taas takasin, siihenki on sit totuttava, ja yks asia joka on Suomessa niin paljon paremmin on koulu. Ei täällä opiskelusta tuu yhtää mitää, mulla tai kenellä muullakaan. Oon mä silti vaan tajunnu kuinka onnellinen saan olla että sain mahollisuuden asua täällä vuoden. Kiitos sinne äidille ja isille!
Viime viikon tiistaina oli meiän koululla Swimming Carnival Macksvillen uima-altaalla. Koulua ei sinä päivänä ollu vaan uimakilpailuja koko päivän. Katsomo oli jaettu neljään osioon jokaselle tuvalle: Whaite, Ellis, Gordon ja Davis. Me year 12 oppilaat istuttiin omassa paikassa tosin mutta mä pyörin ympäriinsä Luken kans järjestelemäs kaikkea ku me oltiin Whaiten kapteenit. Jokanen tupa oli pukeutunu omaan väriinsä, meidän väri oli sininen. Luke maalas mulle suomen lipun värillisel sinkillä naamaan ja kirjotti mun käsiin WHAITE ja FINLAND ja kaikki muut leikki sinkillä samalla lailla. Sitä oli tosin aika vaikee saada pois.. Ja mä maalasin Lukelle Ruotsin lipun ku se on puoliks ruotsalainen, ei vaan osaa sanaakaa ruotsia :D Oli tosi kiva päivä ja kaiken huipuks me vielä voitettiin! :)
Loppuviikko oli ihan normi arkea enkä siitä ees muista paljoa mitä tapahtu.. Lauantaina sit menin Thysin kyydillä Leiselin kaa Coffs Harbourii päiväks shoppailee, ostin uuden kameran joka on vedenkestävä, pääsen sitte koralliriutoilla snorklaillessa ottamaan vedenalasia kuviakin! Ja tosi hyvä kamera se on muutenkin. Ostin myös kaikkee muuta ja mentii syömää, ja nähtii Caleb ja Rhys siellä. Coffsin jälkee sit ajettii meille hakee mun kamat ja Thys heitti meiät Leiselille jonne mun oli tarkotus jäädä yöks. Haettii Taylor ja syötii tyttöjen kans ja Leisel esitteli mulle viel taloo, näytti mun tulevan huoneen jne. :) Se paikka tuntuu jo vähä kodilta! Myöhemmi sinne tuli sit enemmä porukkaa, mentii uimaa altaasee, syötii ja juotii ja pidettii hauskaa ja päädyttii melkee kaikki nukkumaa mun tulevan huoneen lattialle, aika ahtaasti tosin :D Mä taisin olla ainoo joka sai ihanat pitkät 8 tunnin unet.
Sunnuntaiaamuna sit herättii ja ajettii kaikki 3 autolla mäkkärii aamupalalle. Oli hyvää :D Eka en tykänny mäkin aamupalasta mut nyt siihen on jo tottunu ja sinne menee tosi mielellää.. Sitähän ei Suomessa varmaan oo? Sit muutaman mutkan kautta pääsin takas kotiin, Thysin auto sammu keskelle tietä mut kyl me sit se taas saatii käyntii :D Lähin sit hostäidin kaa lounaalle yhtee kahvilaa joen varrelle ja käytii kävelyllä ja juteltii kokoaja, se on nii mukava! Sit mentii Video Ezyyn jos Jeremy on töissä, vuokrattii 2 leffaa, ajettii kotii ja katottii leffat :) Sunnuntai oliki tosi rento päivä ja latasin taas akkuja uuteen viikkoon.. Juttelin illal äidin kaa mesessä ja kuulin niiden laivareissusta, harmi etten päässy mukaan mut tosi kiva et Shelby, australialainen vaihtari on sopeutunu niin hyvin mun perheeseen! Ei mikään ihme koska ihana perhe onkin :)
Tällä viikolla ei ookkaa viel kummempii ehtiny tapahtumaan.. Eilen karattiin lunchilla mäkkiin ja ei onneks jääty kiinni :D Haha.. Täällä on muuten satanu kuuroittain varmaa yli viikon verran: eka on aurinkoista ja kohta taas sataa taivaan täydeltä. Yks fakta mikä ei tosin muutu on että kokoajan on aivan tajuttoman kuuma, sato tai paisto. Niin kuuma ettei voi olla. Koulupuvussa (kauluspaita ja shortsit) kärsii.. Kai tähänki ois totuttava :D Helmikuu on täällä vuoden kuumin kuukausi. Ilma on ihan tajuttoman kosteeta ja siitä se ikävä tunne johtuuki..
Tänää oli koulus ehkä maailman ihanin yllätys, Shaelan on tullu takasin :) Se oli muuttunu vähän mut vaan parempaan suuntaan! Kerroin joskus viime vuoden puolella et mun hyvä kaveri muutti Port Macquarieen ja nyt se tuli takas :) Toivon et se tulee takas kouluun eikä lähe takas Portiin, toivon toivon toivon..
Ei tässä muuta tällä kertaa, aika menee nopeesti ja joskus toivoo et sen vois pysäyttää! Australia on ihanku toinen kotimaa jo ja hassua ajatella että oon ollu täällä vaan 7 kuukautta.
Ihanaa helmikuun jatkoa!
xx Sini
Viime viikon tiistaina oli meiän koululla Swimming Carnival Macksvillen uima-altaalla. Koulua ei sinä päivänä ollu vaan uimakilpailuja koko päivän. Katsomo oli jaettu neljään osioon jokaselle tuvalle: Whaite, Ellis, Gordon ja Davis. Me year 12 oppilaat istuttiin omassa paikassa tosin mutta mä pyörin ympäriinsä Luken kans järjestelemäs kaikkea ku me oltiin Whaiten kapteenit. Jokanen tupa oli pukeutunu omaan väriinsä, meidän väri oli sininen. Luke maalas mulle suomen lipun värillisel sinkillä naamaan ja kirjotti mun käsiin WHAITE ja FINLAND ja kaikki muut leikki sinkillä samalla lailla. Sitä oli tosin aika vaikee saada pois.. Ja mä maalasin Lukelle Ruotsin lipun ku se on puoliks ruotsalainen, ei vaan osaa sanaakaa ruotsia :D Oli tosi kiva päivä ja kaiken huipuks me vielä voitettiin! :)
Loppuviikko oli ihan normi arkea enkä siitä ees muista paljoa mitä tapahtu.. Lauantaina sit menin Thysin kyydillä Leiselin kaa Coffs Harbourii päiväks shoppailee, ostin uuden kameran joka on vedenkestävä, pääsen sitte koralliriutoilla snorklaillessa ottamaan vedenalasia kuviakin! Ja tosi hyvä kamera se on muutenkin. Ostin myös kaikkee muuta ja mentii syömää, ja nähtii Caleb ja Rhys siellä. Coffsin jälkee sit ajettii meille hakee mun kamat ja Thys heitti meiät Leiselille jonne mun oli tarkotus jäädä yöks. Haettii Taylor ja syötii tyttöjen kans ja Leisel esitteli mulle viel taloo, näytti mun tulevan huoneen jne. :) Se paikka tuntuu jo vähä kodilta! Myöhemmi sinne tuli sit enemmä porukkaa, mentii uimaa altaasee, syötii ja juotii ja pidettii hauskaa ja päädyttii melkee kaikki nukkumaa mun tulevan huoneen lattialle, aika ahtaasti tosin :D Mä taisin olla ainoo joka sai ihanat pitkät 8 tunnin unet.
Sunnuntaiaamuna sit herättii ja ajettii kaikki 3 autolla mäkkärii aamupalalle. Oli hyvää :D Eka en tykänny mäkin aamupalasta mut nyt siihen on jo tottunu ja sinne menee tosi mielellää.. Sitähän ei Suomessa varmaan oo? Sit muutaman mutkan kautta pääsin takas kotiin, Thysin auto sammu keskelle tietä mut kyl me sit se taas saatii käyntii :D Lähin sit hostäidin kaa lounaalle yhtee kahvilaa joen varrelle ja käytii kävelyllä ja juteltii kokoaja, se on nii mukava! Sit mentii Video Ezyyn jos Jeremy on töissä, vuokrattii 2 leffaa, ajettii kotii ja katottii leffat :) Sunnuntai oliki tosi rento päivä ja latasin taas akkuja uuteen viikkoon.. Juttelin illal äidin kaa mesessä ja kuulin niiden laivareissusta, harmi etten päässy mukaan mut tosi kiva et Shelby, australialainen vaihtari on sopeutunu niin hyvin mun perheeseen! Ei mikään ihme koska ihana perhe onkin :)
Tällä viikolla ei ookkaa viel kummempii ehtiny tapahtumaan.. Eilen karattiin lunchilla mäkkiin ja ei onneks jääty kiinni :D Haha.. Täällä on muuten satanu kuuroittain varmaa yli viikon verran: eka on aurinkoista ja kohta taas sataa taivaan täydeltä. Yks fakta mikä ei tosin muutu on että kokoajan on aivan tajuttoman kuuma, sato tai paisto. Niin kuuma ettei voi olla. Koulupuvussa (kauluspaita ja shortsit) kärsii.. Kai tähänki ois totuttava :D Helmikuu on täällä vuoden kuumin kuukausi. Ilma on ihan tajuttoman kosteeta ja siitä se ikävä tunne johtuuki..
Tänää oli koulus ehkä maailman ihanin yllätys, Shaelan on tullu takasin :) Se oli muuttunu vähän mut vaan parempaan suuntaan! Kerroin joskus viime vuoden puolella et mun hyvä kaveri muutti Port Macquarieen ja nyt se tuli takas :) Toivon et se tulee takas kouluun eikä lähe takas Portiin, toivon toivon toivon..
Ei tässä muuta tällä kertaa, aika menee nopeesti ja joskus toivoo et sen vois pysäyttää! Australia on ihanku toinen kotimaa jo ja hassua ajatella että oon ollu täällä vaan 7 kuukautta.
Ihanaa helmikuun jatkoa!
xx Sini
maanantai 1. helmikuuta 2010
R.I.P. Kylie Poyner
Mun kaveri kuoli eilen.. Autokolari neljän aikaan aamuyöstä, törmäs puuhun ja kuoli välittömästi. Autosta näin kuvan eikä siitä tunnista kumpi puoli on auton etu ja kumpi auton takapuoli, niin pahalta se näytti. Mä en pysty kattomaan sitä kuvaa itkemättä. Kylie oli just muuttanu äitinsä luo Pambulaan, lähelle Sydneytä ja lähteny meiän koulusta. Oli mun kans samalla luokalla, ihana tyttö ja kaikkien kaveri. 3 muuta nuorta kyydissä, yheltä jo amputoitu molemmat jalat ja tosi huonossa kunnossa, eikä ne kaks muutakaan hyvin voi. Ihmisiä itki koulussa ja meidän common roomin seinälle ilmesty kuvia Kyliesta.. En vaan voi vieläkään uskoa että tällasta voi tapahtua, miten tää voi olla totta.. Miten niin Kylie ei oo enää täällä?
Oli tarkotus kirjottaa kaikesta muusta ja niin aion tehä, vaikkei se hirveen hienolta näytä tai kuulosta ton äskeisen jälkeen.. Kerron kuitenki, koska elämä jatkuu, ei me muut voida vaan pysähtyä ja lopettaa elämistä, tällasta tapahtuu vaikkei pitäskään.
Torstaina menin siis takasin kouluun. Mikään siellä ei ollu muuttunu ja samalla ihan kaikki. 2 ekaa päivää oli melko masentavia, mulla oli kunnon laskukausi mutta kyllä se siitä taas iloks muuttu. Lauantaina oli mun ekat kunnon aussibileet, tää ihana perhe anto mulle luvan mennä soitettuaan eka meille kotiin äidille, ku bileet oli ulkona keskellä pusikkoa.. Hirveesti ihmisiä, tanssilattia, DJ:t ja hyvää musiikkia. Paljon porukkaa joka puolella ja 2 poikaa pitämässä musta huolta, haha. Ei kyllä onnistunu se puoli niin hyvin! Tutustuin niin paljon uusiin ihmisiin ja pidin hauskaa vanhojen kanssa. 3 tunnin yöunien jälkeen hostäiti tuli hakemaan, melottiin meidän talolta joen suulle asti (ehkä n. 2km) vastatuuleen ja ei ollu mikään maailman helpoin homma rankan yön jälkee.. Siellä snorklattiin ja nähtiin kaikkea ihanaa, mm. wobbegong shark. Sama homma takasin, tällä kertaa rankkasateessa. Tulin kotiin ja nukahdin, tällä kertaa vähän pidemmäks aikaa.
Heräsin seittemältä illalla ja luulin että oli aamu, olin ihan sekasin. Avasin tietokoneen ja facebookin. Ja sillon sain tietää että Kylie oli kuollu. Purskahdin itkuun, itkin itkin itkin ja Jeremy lohdutti mua, samoin hostäiti Lisa. Soitin kotiin äidille ja isille, halusin puhua niiden kans mesessä. Puhuin myös Shelbyn kans, meille kotiin just muuttanu australialainen tyttö. Yöllä särki lihaksia ja oli niin kurja olo että tuskin sain nukuttua, olin silti niin väsyny et nukahdin kyyneleisiin..
Unohdin kertoa, että perjantaina meillä suunniteltiin tiistaina eli huomenna olevaa Swimming Carnivalia ja meidän koulun 4 tupaan valittiin uudet kapteenit. Ja mut valittiin mun tuvan Whaiten kapteeniksi eli oon siis tän vuoden Sports & House Captain! Jes muttei oo hajuakaan mitä se edellyttää mua tekemään.
Tänään menin takasin kouluun. Ihmisiä itki siellä, mikään ei ollu niinku ennen. Kaikki muistuttaa Kyliesta. Silti, ei elämä tähän lopu. Mulla on jo paljon parempi olo, tosin niin epätodellinen.. Ei sitä vaan ymmärrä vielä. Ja ettei tästä merkinnästä tuu ihan masentava sanon vielä, että elämä täällä on ihanaa. Vaikeaa, mutta ihanaa. Tää perhe ja mun kaverit tekee siitä niin paljon parempaa. Gotta love Australia.
Rest in peace Kylie, I love you beautiful girl, you'll be missed by so many. See you in the next life!
Oli tarkotus kirjottaa kaikesta muusta ja niin aion tehä, vaikkei se hirveen hienolta näytä tai kuulosta ton äskeisen jälkeen.. Kerron kuitenki, koska elämä jatkuu, ei me muut voida vaan pysähtyä ja lopettaa elämistä, tällasta tapahtuu vaikkei pitäskään.
Torstaina menin siis takasin kouluun. Mikään siellä ei ollu muuttunu ja samalla ihan kaikki. 2 ekaa päivää oli melko masentavia, mulla oli kunnon laskukausi mutta kyllä se siitä taas iloks muuttu. Lauantaina oli mun ekat kunnon aussibileet, tää ihana perhe anto mulle luvan mennä soitettuaan eka meille kotiin äidille, ku bileet oli ulkona keskellä pusikkoa.. Hirveesti ihmisiä, tanssilattia, DJ:t ja hyvää musiikkia. Paljon porukkaa joka puolella ja 2 poikaa pitämässä musta huolta, haha. Ei kyllä onnistunu se puoli niin hyvin! Tutustuin niin paljon uusiin ihmisiin ja pidin hauskaa vanhojen kanssa. 3 tunnin yöunien jälkeen hostäiti tuli hakemaan, melottiin meidän talolta joen suulle asti (ehkä n. 2km) vastatuuleen ja ei ollu mikään maailman helpoin homma rankan yön jälkee.. Siellä snorklattiin ja nähtiin kaikkea ihanaa, mm. wobbegong shark. Sama homma takasin, tällä kertaa rankkasateessa. Tulin kotiin ja nukahdin, tällä kertaa vähän pidemmäks aikaa.
Heräsin seittemältä illalla ja luulin että oli aamu, olin ihan sekasin. Avasin tietokoneen ja facebookin. Ja sillon sain tietää että Kylie oli kuollu. Purskahdin itkuun, itkin itkin itkin ja Jeremy lohdutti mua, samoin hostäiti Lisa. Soitin kotiin äidille ja isille, halusin puhua niiden kans mesessä. Puhuin myös Shelbyn kans, meille kotiin just muuttanu australialainen tyttö. Yöllä särki lihaksia ja oli niin kurja olo että tuskin sain nukuttua, olin silti niin väsyny et nukahdin kyyneleisiin..
Unohdin kertoa, että perjantaina meillä suunniteltiin tiistaina eli huomenna olevaa Swimming Carnivalia ja meidän koulun 4 tupaan valittiin uudet kapteenit. Ja mut valittiin mun tuvan Whaiten kapteeniksi eli oon siis tän vuoden Sports & House Captain! Jes muttei oo hajuakaan mitä se edellyttää mua tekemään.
Tänään menin takasin kouluun. Ihmisiä itki siellä, mikään ei ollu niinku ennen. Kaikki muistuttaa Kyliesta. Silti, ei elämä tähän lopu. Mulla on jo paljon parempi olo, tosin niin epätodellinen.. Ei sitä vaan ymmärrä vielä. Ja ettei tästä merkinnästä tuu ihan masentava sanon vielä, että elämä täällä on ihanaa. Vaikeaa, mutta ihanaa. Tää perhe ja mun kaverit tekee siitä niin paljon parempaa. Gotta love Australia.
Rest in peace Kylie, I love you beautiful girl, you'll be missed by so many. See you in the next life!
Tilaa:
Kommentit (Atom)
