kaks kuukautta matkalla

Ekaks pyydän anteeks etten oo ehtiny/jaksanu kirjotella tänne.. Aika on vaan menny niin nopeesti ja liikaa tapahtunu että ois jaksanu vaivautua kirjottamaan. Ja nytkään ei oo tiedossa pitkää tarinaa, mua väsyttää ihan älyttömästi koska en oo viikkoon oikeen nukkunut joten lupaan ja vannon että lähipäivinä otan itteeni niskasta kiinni ja selostan tapahtumat viime merkinnästä lähtien.

Kaks kuukautta tuli siis tänään täyteen, tasan 2 kuukautta sitten sitä oltiin vielä Helsinki-Vantaan kentällä, valmiina lähtemään elämän suurimpaan seikkailuun.. Hienosti on mennyt tähän asti, sopeutunut täysin tähän elämään ja englantikin alkaa sujua ikään kuin suomikin ja rehellisesti sanottuna musta ois helpompi kirjottaa tätä englanniksi, mutta syy miksi en sitä ala tekemään on se että mamma lukee tätä ja haluan että mamma ymmärtää kaiken mitä sanon!
Kavereista osa on jo niin läheisiä että on ihan kamalaa ajatella jättävänsä nää ihmiset taakse 10 kuukauden päästä. Tänään yks parhaista kavereista kerto muuttavansa Port Macquarieen lomalla ja ottaa ihan sydämestä ku nyt mietin sitä, ei varmaan montaa kertaa enää nähdä :( Loma alkaa siis ihan kohta ja suunnitelmia ei ole, pitää nyt miettiä et mitä sitä sais aikaseks.. Tää on aika pieni paikka ja mun tiukat hostvanhemmat ei juurikaan anna mun tehdä mitään ihmeellisempää mutta tähän on vaan sopeuduttava ja ihan hyvin me tullaan toimeen kuitenkin..

Voin antaa pientä esimakua tulevasta ja kertoa, että oon mm. surffannu, vesihiihtäny, käyny biitsillä kahesti (lämpötilat on semmosta 27 joka päivä, early spring, kyllä kelpaa) ja uinu semmoselle upeelle hiekkasaarelle kavereiden kanssa, tavannu kolmannen hostperheen ja tietysti kaikki ihanat vaihtarit sillä 10 päivän kiertomatkalla. Oon myös pitänyt puheen koko koulun edessä (yli 500 ihmistä) ja saanut paljon kehuja. Tätä ja paljon muuta lisää parin päivän sisällä, toivottavasti.

Täällä Australiassa sen kun lämpenee, ikävä on perhettä ja kavereita välillä mutta rehellisesti - ei YHTÄÄN Suomen kylmenevää syksyä!