Girls’ weekend in Armidale !

Viikonloppuna tavattiin meksikolaisen vaihtarin Selvan kans Armidales, isompi kaupunki 3 tuntii sisämaahan. Selva asuu siin tunnin matkan päässä pienes kyläs nimeltä Walcha (ei käy katees, rannikko kaukana ja kylmä on..). Armidalessa oli KYLMÄ, mut iha sika kiva viikonloppu! Mun isäntäperheen tuttavaperheen tyttö Anneka käy siel yliopistos joten oltiin sen ja sen poikaystävän luona, myös tää tuttavaperhe ja maailman paras rotary Steve oli siellä, ja mun oma isäntäperhe ja toinen tuttavaperhe yöpy motellissa. Mul ja Selval oli oma huone ja hitto nii hauskaa! Selva on kyl ehottomasti mun paras kaveri tääl Australiassa :)Perjantain käytii syömäs jossai pubis ja sen jälkee lähettii tanssii ja löydettii muutama aussipoika tanssilattialt ja todettii et australialaiset tytöt ei osaa tanssii.. :D Sit valvottiin aamukolmeen asti soitellen muille vaihtaripojille ja naurettiin niin paljon.. Lauantaiaamulla herättiin aikasin 4 tunnin shopping spreelle ja mukaan tarttu tavaraa 174 dollarilla, ihan älyttömästi kaikkea, mm. kolme paitaa, shortsit, koulureppu (kai mäki viimein sopeudun siihen..), aurinkolasit, 2 korua, mekko, paljon suklaata, sukat, kengät, purkkaa ja paljon muuta.. Ja toi 174 dollaria on euroissa jotain vajaa 100 euroa joten aika halvalla pääsin. Ainiin, ja sit käytiin subissa, eka kerta tääl ausseissa ja voin kertoo että EI VOITA Suomen subia! :pIllal käytii taas syömäs, mun hay fever oli aika paha ja nous kuume mutta ei se menoo haitannu.. Oon siis allergine jollekki mitä tuol sisämaas kasvaa, tulee kunno flunssan oireet ja silmät punaseks ja kutiseviks aina ku lähen sisämaahan, luojan kiitos asun rannikolla. Illal oli sit kunno tyttöjen sleepovers johon kuulu suklaata, tim tameja, sipsejä, purkkaa, kokista, paljon kuvia ja naurua ja tyhmiä puheluita.. Belgialainen Loick rakastu mun ranskaan vaikken paljoo puhunu ja credit loppu hups.

Sunnuntain oli sit aika lähtee ja sanoo heipat, Selva tulee tänne Nambuccaa nii pian ku vaa pääsee ku täs alkaa lomat ens viikol!
Koulu on ollu aika tylsää täl viikolla, tääl ei oo melkeen kukaan ku melkeen kaikil on work experience eli ne on töissä tän viikon ja kaikki loput ei vaan jaksa tulla ku tääl ei oikeesti tehä mitään.. Ite tuon läppärin kouluun ja tunnit kuluu kuvii ottaessa tai muokatessa koneella.. Muutama kaveri täällä on joten enköhän mä selvii. Ainiin, kokeista: Senior Sciencessa luokan huonoin, 7/75 joka sai aika hyvät naurut, eipä haittaa koska pudotan tän muutenki :D Ja sit matikka (taso ehkä yläasteen 7-luokka), 66/100 luokan toisiks paras! Oon ylpee vaikken kovin kummosesti pärjännykkää, laskut oli tosin yksinkertasii jako- ja kertolaskuja/yhtälöitä ja yksinkertasia geometriajuttuja.. Hups.

Mitä vielä, tänää on mun eka school social johon oon vissii menos Jessen kaa, teemana black & white, seittemäst kymmenee tänää ja kyllä vaan ootan toivottavasti siit tulee kivaa! Meen koulun jälkee kirjastoo ettii enkunkielisii kirjoja (tähän mennessä luettu vajaa 2 Goosebumpsia..).
Oon laiskistunu tääl ihan älyttömästi, ei millään jaksais esim. muokkaa kuvia ja lisää nettiin, kiinnittää pinssejä rotarytakkiin, siivota huonetta jne.. En vois kuvitella olevani Suomes opiskelemassa koeviikkoon, en tiedä miten voin ikinä tottua siihen enää tän jälkeen. Tääl kaikki elää no worries asenteella, kukaan ei oikeen opiskele tai tee muuta ku muck around. Niin ja ilmat lämpenee lämpenemistää, semmosta +28 luvattu koko viikolle, eilen oli +23 eli vähän kylmempi ja se oikeesti tuntu kylmältä, älkää naurako: mä kuljin koulun hupparissa! Nyt on päällä vaan kauluspaita ja minishortsit niinku yleensä. Englanti sujuu älyttömän hyvin, voi rehellisesti sanoo että sujuvammin puhun enkkua täl hetkellä ku suomea, johtuu varmasti siitä että suomee puhun ehkä kerran viikossa skypessä. Uusia sanoja oppii kokoajan mutta ennen kaikkea oon oppinu puhua pölöttämään melkeen mistä vaan sujuvasti ja jos ei sanoja muista ni elekieli ja kiertoilmasut toimii paremmin ku ikinä. Yks juttu mikä on tullu ihan itestään on se että ymmärrän kaiken mistä muut puhuu, ennen vaan ignorasin keskustelut joita en tajunnu mut nyt pystyy tunnillaki seuraa kokoajan keskittymättä ja oikeestaan melkeen kaikki menee perille. Harvoin tarvii enää pyytää muita toistamaan.

Aussielämä rullaa siis onnellisesti eteenpäin, no worries (ainaki melkeen) ja aurinko paistaa. Oon oppinu rakastamaan Australiaa ja mun elämää täällä niin älyttömän paljon että vaikee kuvitella tulevani ikinä takas täältä. Samaan aikaan oon oppinu myös arvostamaan pieniä asioita ja varsinki omaa perhettä Suomessa. Kiitos äiti kaikesta avusta, sua ei korvaa mikään tai kukaan täällä tai missään muuallakaan!

PS. Social oli iha okei, tuli taas todistettuu et australialaiset EI osaa tanssii niinku Selva sano, mutta tanssii kuitenki! Joka ikinen. Ei siinä mitään, en mäkää osaa tanssii. Ja nii, kuvia tulee huomenna ehkä tai ylihuomenna.. Antakaa anteeks!

Catch u all later on
xoxo Sini