taas yhdet hyvästit

Nyt on sitten taas perjantai, toiseksi viimeistä kertaa täällä Australian maalla.. Viikko on menny nopeesti ohi ja viimeksihän mä kirjottelin tiistaipäivänä. Illallahan oli viimenen Rotary-kokous ja sinne saapu yks Nambuccassa asuva suomalainen mies Pekka sanomaan mulle hyvästit, ei ollu mikään kauheen mukava yllätys.. Pekka on yksi n. 15 suomalaisesta täällä Nambuccassa ja ex-rotary, viimeksi nähtiin mun ekalla viikolla Australiassa. Ei oltu siis nähty vähään aikaan ja ensimmäinen kommentti Pekalta oli 'oh gosh, they've fed you well'. Tuli tosi kurja olo, ei kukaan tommosta täällä sanois ääneen ja emmä nyt oikeesti niin paljoo oo voinu lihoa että sen pystyy noin hyvin näkemään.. Asiaa ei parantanu yhtää se että mul oli siin jälkiruoka edessä ja tuntu pahalta syödä se tommosen kommentin jälkeen. Ajattelin että kuulinkohan mä ees oikein! Mut sit Pekka esitteli itsensä ja mainitsi vielä uudestaan että 'Sini's put some more weight on'. Kiitti paljon. Muuten oli iha normaali kokous, ja ens tiistainahan on sitten mun farewell ilta. Ei tiistaista sen enempää.

Eilen torstaina lähin sitte mun ekan hostisän mukana Coffs Harbouriin shoppailemaan koko päiväks kouluun menemisen sijaan. Tarkotus oli korjata mun simkortti mut Len oli kokouksessa jossain ni mulla oli siinä sit neljä tuntia aikaa shoppailla. Simkortin sain korjatuksi, onneksi. :) Koitti ne eka mua huijata että siitä pitäs 40 dollaria maksaa, varmaan sen takia ku kuulostin ulkomaalaiselta. Mutta ei menny läpi ja ilmasekshan mä sen sain! Ihanaa kun puhelin toimii taas. :) Ostin mä sit lisää tuliaisiakin, voi jos ne vielä mahtuis matkalaukkuun.. Oli kiva päivä!

Eilen illalla menin sit Bellingenin rotaryklubin Changeoveriin, tää oliki mulle jo kolmas samanlainen ilta. Tuolla oli sit tanskalainen tyttö Vigga joka asuu Bellingenissä, istuttiin siellä yhessä. Mut sit kokouksen jälkeen :( Mun australian 'isoäiti' Norma kerto että se lähtee viikoksi pois joten me ei ehitä nähä enää ennen mun lähtöä :( Se anto mulle viel synttärilahjan näin etukäteen ja en mä sit voinu enää mitään, itkin vaan.. Halasin Normaa ja en halunnu ikinä lähteä, se oli ihan kamalaa. Itkin koko matkan kotiin ja vieläki on kurja olo.. Millasta se on sit viikon päästä jos yhdelle ihmiselle hyvästejen sanominen on näin vaikeeta?

Hyvät viikonloput kaikille sinne! Mulla alkaa täällä lähtöjärjestelyt kohta käyntiin..

life's amazing

Elämä on ihmeellistä, todellakin. Taas kerran mietin miten onnekas oon että saan asua ja elää vuoden täällä Australiassa, ja kokea tän kaiken, OPPIA niin paljon itestäni ja elämästä ja ihan toisesta kulttuurista ja elämäntavasta, nähdä kaikkia näitä hienoja paikkoja ja tavata uskomattomia ihmisiä. Could it be any better than this?

Eilen käytiin koulun jälkee tyttöjen kaa Coffs Harbouris shoppailee ens viikol socialii (diskon tapane juttu koulussa ens ti) varten, teemana on siis movie characters ja löysin ku löysinki pupunkorvat + töpöhännän, ja vaan 6 dollarilla! Tuli siinä sit ostettua kaikkea muutaki tosin.. Mut raha ei mee koskaa shoppaillessa hukkaan, ainakaa mulla, siin tulee niin hyvä mieli! Kävin viel illal lenkillä ja venyttelin pitkää pimeessä huoneessa musiikkia kuunnellen, oli nii hyvä olo.

Tänään oli sellanen ei-niin-hyvä päivä. Tai niin mä luulin. Aamusta asti kaikki meni vikaan: En saanu hiuksia kivasti, kutoessa tiputtelin kokoajan silmukoita, lankakerä tippu lattialle, lakkasin kynnet kiireessä ja mokasin ne ihan täysin, olin myöhässä vaik heräsin aikasin.. Pikkujutut ärsytti alusta alkaen. Ja tylsiä aineita, matikka oli liian helppoa, ja muissa aineissa ne teki juttuja mitä mun ei tarvi tehä (HSC:tä eli ylioppilaskokeiden kaltasta juttua varten) ja mul ei ollu tänää lunchina tonnikalaa, devo. Jossai vaiheessa tajusin että se on iha musta kiinni teenkö mä täst päivästä hyvän vai en. Joten vaihoin asenteen, lähin Taran kaa kävelylle common roomista, ostettii cup cakeja ja juoruttii koko recess. Lunchilla sit menin musaluokkaa soittaa pianoa ja keräsin ympärilleni n. 10 ihmisen lauman, jotka kaikki kehu mun soittoa ja pyys mua soittamaan lisää ja lisää Disney-lauluja.. Must on jotenki nii ihanaa et kaikki tuntemattomat tulee koulussa vastaan ja sanoo 'hi Sini', miten ne tietää mun nimen? Ei tommosta tapahdu Suomessa :) Aina vaan piristää päivää.

Tänää koulun jälkee kävin yhen maailman masentavimmista keskusteluista ja maailma romahti hetkeks.. Kunnes Alice tuli mesee ja juteltii, se osas jotenki sanoo kaikki oikeet asiat ja teki mut hetkessä taas onnelliseks, anto mulle toivoa siitä että kaikki järjestyy! Ja nyt oikeesti uskon niin. Puhuttiin molemmat siitä miten uskomatonta on että me tavattiin, löydettiin toisemme, ja nyt tuntuu että en voi enää elää ilman sitä. Alice ei oo onneks kaukana, Belgiaan pääsee helposti vaikka viikonlopuks ja mä en aio ikinä menettää Alicea! Mä oon löytäny täältä Australiasta kaks maailman ihaninta ystävää, Alicen ja Selvan (ja siellä Suomessa mulla on teitä 5, love you!). On vieläki niin epätodellinen olo; miten yks ihminen voi saada kaiken tuntumaan niin paljon paremmalta.

Safarin alkuun jäljellä enää 9 päivää! Ja huomenna alkaa matka kohti Byron Bayta, shoppailu- ja rantaviikonloppu hostäidin + sen kavereiden ja mun ikäsen tytön kanssa! Tulee varmasti kivaa. Ens kerran päivitystä varmaan sit sunnuntaina :)

Hav a good one,
Sini

onnen hetkiä

Kaikki asiat järjestyy tänään. Eilen käytiin shoppailemassa Coffs Harbourissa Thysin ja Cameronin kanssa. Löysin kahet kengät, ajettiin hakemaan Median ja biitsille, mäkkärin kautta takas kotiin. Tänään oli Risk Seminar Coffs Harbourissa, koko year 12 ja monta muuta koulua oli siellä. Sain luvan mennä Cameronille yöks tänään, aamulla herätään sit 3.30 aamupalalle ja koululla täytyy olla puol viis, hauskaa! Siitä sitten lähtö Sydneyyn :) Näin mun counselloria ja se sano et suunnitelmat mitä todennäkösemmin muuttuu, mun ei ehkä tarviikaan mennä Newee Creekkiin asumaan (sinne kauas kauas kaikesta), vaan mulle on jo löytyny pari potentiaalista hostperhettä jotka miettii mun ottamista. Yks lähellä tätä nykystä perhettä, yks Hyland Parkissa joka ei oo kovin kaukana, käytiin siellä telttailee kavereiden kanssa kerran ja kävelin kotiin. Asiat siis todennäkösesti kääntyy mitä parhaimmin päin, he kuulemma tietää että oon niin paljon onnellisempi ku saan nähdä kavereita ja asua townissa. Ja sanopa Kay vielä että idea Leiselin perheen luona asumisesta ei oo ollenkaan huono vaan yks hyvä mahdollisuus.

En muista millon oisin viimeks ollu näin onnellinen. Täytyy luottaa vaan siihen että kaikki menee hyvin ja lopettaa tulevaisuudesta murehtiminen. Tästä lähtien mä elän hetkessä.

Girls’ weekend in Armidale !

Viikonloppuna tavattiin meksikolaisen vaihtarin Selvan kans Armidales, isompi kaupunki 3 tuntii sisämaahan. Selva asuu siin tunnin matkan päässä pienes kyläs nimeltä Walcha (ei käy katees, rannikko kaukana ja kylmä on..). Armidalessa oli KYLMÄ, mut iha sika kiva viikonloppu! Mun isäntäperheen tuttavaperheen tyttö Anneka käy siel yliopistos joten oltiin sen ja sen poikaystävän luona, myös tää tuttavaperhe ja maailman paras rotary Steve oli siellä, ja mun oma isäntäperhe ja toinen tuttavaperhe yöpy motellissa. Mul ja Selval oli oma huone ja hitto nii hauskaa! Selva on kyl ehottomasti mun paras kaveri tääl Australiassa :)Perjantain käytii syömäs jossai pubis ja sen jälkee lähettii tanssii ja löydettii muutama aussipoika tanssilattialt ja todettii et australialaiset tytöt ei osaa tanssii.. :D Sit valvottiin aamukolmeen asti soitellen muille vaihtaripojille ja naurettiin niin paljon.. Lauantaiaamulla herättiin aikasin 4 tunnin shopping spreelle ja mukaan tarttu tavaraa 174 dollarilla, ihan älyttömästi kaikkea, mm. kolme paitaa, shortsit, koulureppu (kai mäki viimein sopeudun siihen..), aurinkolasit, 2 korua, mekko, paljon suklaata, sukat, kengät, purkkaa ja paljon muuta.. Ja toi 174 dollaria on euroissa jotain vajaa 100 euroa joten aika halvalla pääsin. Ainiin, ja sit käytiin subissa, eka kerta tääl ausseissa ja voin kertoo että EI VOITA Suomen subia! :pIllal käytii taas syömäs, mun hay fever oli aika paha ja nous kuume mutta ei se menoo haitannu.. Oon siis allergine jollekki mitä tuol sisämaas kasvaa, tulee kunno flunssan oireet ja silmät punaseks ja kutiseviks aina ku lähen sisämaahan, luojan kiitos asun rannikolla. Illal oli sit kunno tyttöjen sleepovers johon kuulu suklaata, tim tameja, sipsejä, purkkaa, kokista, paljon kuvia ja naurua ja tyhmiä puheluita.. Belgialainen Loick rakastu mun ranskaan vaikken paljoo puhunu ja credit loppu hups.

Sunnuntain oli sit aika lähtee ja sanoo heipat, Selva tulee tänne Nambuccaa nii pian ku vaa pääsee ku täs alkaa lomat ens viikol!
Koulu on ollu aika tylsää täl viikolla, tääl ei oo melkeen kukaan ku melkeen kaikil on work experience eli ne on töissä tän viikon ja kaikki loput ei vaan jaksa tulla ku tääl ei oikeesti tehä mitään.. Ite tuon läppärin kouluun ja tunnit kuluu kuvii ottaessa tai muokatessa koneella.. Muutama kaveri täällä on joten enköhän mä selvii. Ainiin, kokeista: Senior Sciencessa luokan huonoin, 7/75 joka sai aika hyvät naurut, eipä haittaa koska pudotan tän muutenki :D Ja sit matikka (taso ehkä yläasteen 7-luokka), 66/100 luokan toisiks paras! Oon ylpee vaikken kovin kummosesti pärjännykkää, laskut oli tosin yksinkertasii jako- ja kertolaskuja/yhtälöitä ja yksinkertasia geometriajuttuja.. Hups.

Mitä vielä, tänää on mun eka school social johon oon vissii menos Jessen kaa, teemana black & white, seittemäst kymmenee tänää ja kyllä vaan ootan toivottavasti siit tulee kivaa! Meen koulun jälkee kirjastoo ettii enkunkielisii kirjoja (tähän mennessä luettu vajaa 2 Goosebumpsia..).
Oon laiskistunu tääl ihan älyttömästi, ei millään jaksais esim. muokkaa kuvia ja lisää nettiin, kiinnittää pinssejä rotarytakkiin, siivota huonetta jne.. En vois kuvitella olevani Suomes opiskelemassa koeviikkoon, en tiedä miten voin ikinä tottua siihen enää tän jälkeen. Tääl kaikki elää no worries asenteella, kukaan ei oikeen opiskele tai tee muuta ku muck around. Niin ja ilmat lämpenee lämpenemistää, semmosta +28 luvattu koko viikolle, eilen oli +23 eli vähän kylmempi ja se oikeesti tuntu kylmältä, älkää naurako: mä kuljin koulun hupparissa! Nyt on päällä vaan kauluspaita ja minishortsit niinku yleensä. Englanti sujuu älyttömän hyvin, voi rehellisesti sanoo että sujuvammin puhun enkkua täl hetkellä ku suomea, johtuu varmasti siitä että suomee puhun ehkä kerran viikossa skypessä. Uusia sanoja oppii kokoajan mutta ennen kaikkea oon oppinu puhua pölöttämään melkeen mistä vaan sujuvasti ja jos ei sanoja muista ni elekieli ja kiertoilmasut toimii paremmin ku ikinä. Yks juttu mikä on tullu ihan itestään on se että ymmärrän kaiken mistä muut puhuu, ennen vaan ignorasin keskustelut joita en tajunnu mut nyt pystyy tunnillaki seuraa kokoajan keskittymättä ja oikeestaan melkeen kaikki menee perille. Harvoin tarvii enää pyytää muita toistamaan.

Aussielämä rullaa siis onnellisesti eteenpäin, no worries (ainaki melkeen) ja aurinko paistaa. Oon oppinu rakastamaan Australiaa ja mun elämää täällä niin älyttömän paljon että vaikee kuvitella tulevani ikinä takas täältä. Samaan aikaan oon oppinu myös arvostamaan pieniä asioita ja varsinki omaa perhettä Suomessa. Kiitos äiti kaikesta avusta, sua ei korvaa mikään tai kukaan täällä tai missään muuallakaan!

PS. Social oli iha okei, tuli taas todistettuu et australialaiset EI osaa tanssii niinku Selva sano, mutta tanssii kuitenki! Joka ikinen. Ei siinä mitään, en mäkää osaa tanssii. Ja nii, kuvia tulee huomenna ehkä tai ylihuomenna.. Antakaa anteeks!

Catch u all later on
xoxo Sini