uudessa perheessä

Nyt on sit viikon verran asuttu tän uuden perheen luona ja kaikki hyvin! Tuntuu et oon asettunu sinne jo tosi hyvin, kamoja en oo tosin saanu viel puretuks mut kyllä seki varmaan tästä kohta.. Saan toivottavasti ens viikon aikana lähetettyä suurimman osan tavaroista meripostilla takas Suomeen. Aika täällä vähenee ja lähtö kotiin lähenee joka päivä..

Muutin tänne perheeseen siis viime viikon lauantaina. Sain perjantaina pahan korvatulehduksen molempiin korviin ja olin kuumeessa ja samalla siinä yritin pakata, ei ollu mitenkää kiva homma.. Onneks tää muutto oli viimenen, en tykkää pakkaamisesta tai perheiden vaihtamisesta yhtää, se on aina nii stressaavaa. Sit ku sain viimein pakattua ni mua ja mun tavaroita tultiin hakemaan kahen auton kanssa.. Jonkun verran roinaa on siis kertyny, mul oli muistaakseni 2 isoo sinistä kassia, iso punanen matkalaukku ja sininen lentolaukku, yks iso ja kaks keskikokosta pahvilaatikollista täynnä kamaa, iso koululaukku, reppu ja kitara. Ja suurimmasta osasta on päästävä eroon ja pian.

Tää neljäs ja viimenen perhe asuu Pacific Highwayn eli Australian itärannikkoa kulkevan moottoritien varrella. Ne omistaa leirintäalueen, Pelican Parkin, ja asuu toimistorakennuksessa. Siel karavaaniparkis on myös uima-allas :) Tää perhe on siis mun kaverin Leiselin perhe ja asun siellä heinäkuun 4. päivään asti. Leiselillä on ajokortti ja auto mikä on tosi hyvä juttu, päästää helposti autolla kouluu ja ympäriinsä sillo ku halutaan.

Oonki ollu aika kiireinen siitä lähtien ku muutin tänne, siks ei oo ollu aikaa tai jaksamista purkaa tavaroita. Ollaa käyty bileissä, kaks kertaa leffassa, shoppailemas Coffsissa, biitsillä, ajettu ympäriinsä kavereitte kaa, ja meil on ollu porukkaa yötä joku varmaa kolme kertaa. Langatont nettiä niil ei ole jote koneelle en oo oikeestaa päässy viikkoon. Käytii me kerran mäkkäril netissä kannettavil mut muute oikeestaa en oo pystyny tekee mitää.. Mut kyl sen kans pärjää, koitan järjestää et pääsisin jonnekki kaverille hoitaa kaikkii juttuja koneella. Kyllä ilman konetta aina 10 viikkoa pärjää.

9 viikkoa siihen että tuun kotiin. Se ei oo paljoa! Viime aikoina, itse asias ton safarin jälkee, on alkanu tulee sellanen fiilis et oon valmis tulemaa kotiin sit ku on aika. Vuosi ulkomailla on iha tarpeeks, mä haluun omaan kotiin, omaan huoneeseen oman perheen ja kavereitten luo ja takas kouluu opiskelemaan. Tulee mulla hirvee ikävä tätä maata ja näitä ihmisiä mutta Suomi on mun koti. Ja en usko että voisin ikinä asua näin kaukana omasta perheestä! Sen mä tiiän että sitten ku tuun takas ni aion matkustaa ympäriinsä ja tavata mun vaihtarikavereita keihin oon täällä tutustunu. Varsinki Selva, Alice ja Loick on tullu nii läheisiks et oon varma et ollaa ystäviä koko loppuelämän. Mä en tiedä miten voisin elää ilman niitä.

Toivon et siel Suomes pian alkaa lämpenemää ja sit on kesä ku tuun takasin! Mulla on niin ikävä kaikkea siellä.

Pian nähdään taas.

Sini