the end of everything

Päivät vierähti ja ennen ku tajusinkaan ni olin jo koneessa matkalla Suomeen. Kaikki oli ohi ja oli aika mennä takasin kotiin. Sillon tuli semmonen olo että kotiin, mähän oon jo kotona Australiassa.. Mutta pakko oli lähteä ja se oli yks mun elämän vaikeimmista hetkistä. Kyyneleistä ei tullu loppua ku piti sanoa heipat kavereille ja perheelle, kaikille niin rakkaille ihmisille jota ei näkis enää pitkään aikaan. Olis ollu helpompaa jättää noi hetket elämättä.

Voisin kertoa vielä mitä kahtena vikana päivänä Australiassa tapahtu. Torstai-iltana käytiin kattomas Eclipse leffassa ja oli kyllä paras Twilight-sarjasta tähän mennessä. :) Perjantaina sit jätettiin koulu väliin ja mentiin Rosien kaa ajelulle Scotts Headiin, kattomaan paikkoja viimesen kerran. Meri oli ihan tyyni mitä en oo koskaan ennen nähny täällä Australiassa. Koko päivä sit järjestettiin paikkoja koska illalla oli mun 18-vuotis synttäribileet meillä! :) Kavereista kutsuin kaikki läheisimmät ja meitä oli siellä joku päälle 10. Oli aivan ihana ilta ja onnistuneet bileet jotka päätty sit parhaalla mahollisella tavalla.. :)

Sitten lauantaina 3.7. täytin virallisesti 18. Aamulla ku herättiin ni mentiin Mäkkäriin aamupalalle vikaa kertaa ja sain lahjan Rosielta, se oli tehny leikekirjan mun koko vuodesta. Ihanin lahja ikinä.. Itkin ja nauroin ku kattelin kuvia ja kaikkea mitä ne oli kirjottanu, täynnä ihania muistoja ja hetkiä joita en ikinä unohda.. Mentii sitte leffaa kattomaa Toy Story 3 sen jälkee ja siitäki tykkäsin paljon :) Kotona sit Rachel ja Leisel anto mulle lahjan, Nina Riccin Nina-hajuveden jota halusin pitkään :) Siihenki lahjaan liitty paljon itkua ja naurua.. Aika alko loppumaan ja vasta tajusin miten tärkeitä nää ihmiset mulle on.
Illalla oli sit mun birthday dinner Nambuccan RSL-clubilla. Meille oli varattu pitkä pöytä ja paikalle tuli hirveesti mun kavereita, kaikki sinne mua varten. Sain lisää lahjoja ja kortteja ja paljon pitkiä halauksia ku lopulta piti sanoa hyvästit. :( En mä voinu vielä tajuta että näitä ihmisä ei oikeesti näkis pitkään aikaan, tuntu ihan oudolta.. :( Illan päätteeks meille tuli viel paljon porukkaa mun farewell bileisiin, oli tosi kivaa ja näin ihmisiä joita en ollu vähää aikaa nähny. Viimenen yö Australiassa oli jotain ihan uskomatonta. Toivon että sen vois elää vielä uudelleen.

Aamulla oli sit lähtö. Pakkasin viimesetki kamat autoon ja mua lähettiin heittämään Coffs Harbourin lentokentälle. Kentälle tuli mun hostäiti Eleonora, kaverit Leisel ja Rachel, counsellorit Kay, Ron, James ja Diana plus rotaryt Len ja Steve. Aattelin että aika hyvin tää lähtö menee siihen asti ku piti kävellä turvatarkastuksista sisään.. Huusin kaikille vikan kerran goodbye ja purskahdin itkuun.. Eikä sille tullu loppua :( Leisel ja Rachel itki ja vilkutti mulle lasin läpi, se oli maailman hirvein hetki :( Tuntu niin hirveeltä, mä en kestäny sitä.. Sydneyn kentällä sain viestejä niin monelta kaverilta ja ne viestit sai mut itkemään, enkä ees pystyny vastaamaan ku ei ollu credittiä.. Vielä Singaporen kentällä luin facebookissa tulleita viestejä ja mietin että voi ku vois ottaa vaan lennon takasin Sydneyyn.. Mutta ei voinu. Matkalla oli 6 muuta suomalaista jonka kanssa lennettiin vuosi sitten Australiaan: siinä me taas oltiin. Vuosi sitten oltiin kaikki matkalla kohti tuntematonta, ja nyt me kaikki jouduttiin jättämään uudet elämät taaksemme. Mutta tehtiin se yhdessä. Kiitos kaikille tytöille, oli niin paljon helpompi lähteä teidän kanssa. Toivottavasti mekin nähdään pian. :)

Kiitos paljon kaikille tän blogin lukijoille kun ootte jaksanu seurata mun vaihtovuotta ja kommentoida ja kysellä multa kaikkea. Toivottavasti tästä on ollu apua jollekin vaihtariksi aikovalle ja ainakin uskon antaneeni hyvän kuvan Australiasta ja vaihtovuodesta yleensäkin. :) Näihin sanoihin päättyy Life Down Under, mutta vaan blogin osalta, Australiaan mä lähden vielä takasin. Mahdollisimman pian.

I'll be back.

viimeinen koulupäivä

Tänään oli sit vika koulupäivä Australiassa. Vika päivä Nambucca Heads Highissa. Eikä tunnu siltä yhtään. Tää päivä oli jotain ihan uskomatonta: ihmisiä tuli halaa ja sanoo hyvästejä, year 12 oli järjestäny mulle juhlat meiän common roomissa, hyvästelin kaikki mun opettajat ja jaoin varmaan sata käyntikorttia pois. Halasin kaikkia mun luokkalaisia sillä fiiliksellä et bye, see ya on Monday.. Mut en mä oo täällä enää maanantaina. Mä oon sillon jo kotona.

Kaikki asiat näyttää järjestyvän ku ihmeen kaupalla. Mun parhaimmat kaverit on huomenna tulos telttailemaan meiän caravan parkiin, lauantaina mulle on järjestetty birthday dinner RSL-klubilla jonne on tulos hirveesti ihmisiä ja lauantaiaamuna mennää kavereitten kans mäkkäriin vikan kerran aamupalalle, sen jälkeen leffaan kattoo Toy Story 3. Nää viimeset päivät vaikuttaa ihan uskomattomilta, mä vaan tajuun miten ihania ystäviä mulla on täällä ja miten kamalaa on että mun pitää lähteä ja sanoa niille hyvästit. En mä halua vielä. :(

Tänään illalla on ohjelmassa Twilightin uusin leffa elokuvissa, Eclipse. Sinne menossa viiden kaverin kanssa. :) Ja illalla pitäs sit saada pakattua loppuun.. Tuntuu että aika loppuu kesken!

Unohdin melkeen mainita että paikallinen travel agent ja samalla myös rotary Lauris oli hommannu mulle viis lisäkiloa jokaselle lennolle ilmaseksi! Eli saan viedä Suomeen 25 kiloa matkalaukussa, nyt on sit kaikki stressi poissa tosta! Ihmeellistä että asiat vaan järjestyy näin.

Mä en tiedä miten kestän sen että pitää lähteä täältä mutta siinä taas yks iso haaste josta pitää vaan päästä yli.

Nähdään maanantaina.