Tästä se nyt alkaa. Voisinpa elää tän kaiken vielä uudestaan.
----------------------------------------------------------------------------------
ROCK TO REEF - Rotary Districts 9650 & 9820
- Safari from Melbourne to Alice Springs and from Cairns to Sydney
- 37 students, 4 leaders, bus driver and cook
Day 1 - Sydney
Safarin ekana päivänä, 27.3, nousi meiän piirin 9650 vaihtarit junaan kohti Sydneytä, täynnä innostusta ja jännitystä, kohti meiän elämän suurinta seikkailua. Meillä ei ollu sillon vielä mitää hajua siitä miten uskomaton reissu meille tulis! Matka Sydneyyn kesti noin 8 tuntia, syötiin ja juteltiin, otettii kuvia ja oltii niin onnellisia :) Junassa meil oli mukana myös meiän piirin valvojat Keith ja Helen.
Sydneyssä perillä raahattii meiä jättimäisiä sinisiä rotarykasseja, makuupusseja, tyynyjä ja laukkuja edestakasin varmaan 2km ennenku vihdoin päästii levähtää meiä majapaikalle. Eka yö nukuttiin hostellissa 6 hengen huoneissa, lähellä Sydneyn keskustaa. Oli melko myöhä ku päästii perille, ehkä joku 9 illalla, jote mentii vaa huoneesee, käytii suihkuis ja mentii nukkumaa. Pojat tuli meiä huoneesee ja koitti saada meit lähtee ulos mut ei jaksanu. Puhuttii kokoaja niist muista piiriläisistä ja ajateltii et ei hitto, huomenna me tavataan ne!
Day 2 - Naracoorte
Tokan päivän aamuna meil lähti aikanen lento Melbourneen. Koneessa mua alko jännittää niin paljon, olin nii innoissaa Annan ja Eiran tapaamisesta et tuskin pystyin istuu paikallaa.. Perillä sit juoksin porteista ulos ekana, huusin ja kiljuin ja menin ihan sekasin! Oli nii ihanaa nähä Anna ja Eira, ekan kerran 9 kuukauteen!
Melbournessa noustiin ekaa kertaa meiän bussiin, vielä vieraiden ihmisten kanssa ja lähettiin ajamaan kohti South Australiaa. Istuin Loickin kaa edessä ja siirryttiin bussin taakse, jonne mä sit jäinki koko safarin ajaks. Takana oli aina samat parhaat ihmiset istumassa :)
Aika meni siivillä.. Ja me syötiin ihan koko ajan. Kaikki oli tuonu keksejä, mul oli reppu täynnä suklaata ja tikkareita, pussit ja muut kiersi ympäri ja ajattelin että voi ei, tälleenkö me syödään seuraavat 3 viikkoa.. Pysähdyttiin lounaalla ja sit viel mäkissä Horshamissa. Eiran ja Annan kaa oli nii kiva puhuu ja vaihtaa kuulumisii suomeks, ja siit tuliki tapa joka ärsytti kaikkia muita :D Oli vaa nii helppo heti sanoo suomeks jos joku asia tai ihminen ärsytti, ja oli alusta asti sellanen tunne et Annaan ja Eiraan voi luottaa ja niille voi kertoo kaiken, ja ollaanha me suomalaisia! I’m sure that those people will never forget the Finnish girls, me oltiin aina ne jotka itki ja nauro, innostu kaikesta, laulo suomalaisia iskelmiä ja radion lauluja täysiä takapenkillä eikä välittäny siitä mitä muut ajatteli :) Anna ja Eira, teit on hirvee ikävä.
Saavuttii lopulta South Australiaan ja meiän yöpymispaikkaan, Naracoorteen. Ilta oli viileä, kaikil oli hupparit päällä, joka puolella oli semmosia ihme mustia matoja ja muutenkaa ei South Australia kolahtanu.. Tuli liikaa Suomen kylmä syksy mieleen :D
Oli silti tosi kiva ilta, soitettii kitaraa, otettii kuvia, juteltii ja tutustuttii toisiimme. Yövyttiin muistaakseni 6 hengen huoneissa. Näin päättyi eka ilta koko porukan kanssa :)
Day 3 - Gladstone
Kolmas päivä. Syötiin aamupala, pakattiin kamat bussiin ja lähettii kävellen Victoria Caves-nimiselle paikalle. Meil oli opastettu tour semmoses luolassa ja nähtiin paljon fossiileja jne.
Unohdin kertoo Loickista! Se on meiän piirin belgialainen poika jolle oon opettanu tosi paljon suomea. Se on yks mun parhaista kavereista ja iha älyttömän ihana ihminen ja tultiin hyvin toimeen ekasta hetkestä asti ku tavattiin. Joka tapauksessa, se on oppinu iha älyttömästi suomea ja saa meiät kolme aina nauramaan sillä mitä se sanoo. Se osaa niin paljon että se jopa joskus tajuaa mist me Annan kaa puhutaan.. Uskomatonta et joku oppii suomea noin. Siitä on niin monta videota ja niitä tulee myös facebookkiin!
Matkan varrella saatiin bussikuskin pää käännettyä ja pysähdyttiin Adelaideen tunniks! Sen jälkee suunnattiin kohti Gladstonea. Meiän yöpymispaikka oli vanha vankila jossa kuulemma kummittelee.. Käytiinki ghost tourilla ennen nukkumaanmenoa ja kuultiin monta pelottavaa ja jännittävää tarinaa.. Nukuttiin vanhoissa selleissä, ja siihen nähden ihmeen hyvin.
Day 4 - Coober Pedy
Aamulla herättiin viideltä 4 tunnin yöunien jälkeen. Haluttiin lähtee liikkeelle jo kukonlaulun aikaan, ja aamulla saatiinki ihania kuvia auringonnoususta :) Ajettiin Port Augustan, yhen suomalaisen vaihtarin kotikaupungin, halki ylös outbackille Coober Pedyyn. Maisemat muuttu kuivaan ja kuumaan aavikkoon, puut, pensaat ja samalla ihmiset ja muut autot katos näkyvistä ja ajettiin vaan tyhjää tietä pitkin kohti Coober Pedyä.
Pysähdyttiin matkalla ihan uskomattoman upeella suolajärvellä. Maisemat oli ku jäisellä merellä talvella, kuvista luulis että on Suomessa, erona se että siellä oli älyttömän kuuma ja kuivununeesta järvestä oli pelkkää suolaa jäljellä. Otettiin paljon kuvia ja jatkettiin matkaa.
Sitte saavuttiin perille Coober Pedyyn, jota kutsutaan maailman opaalipääkaupungiksi, koska suurin osa maailman opaaleista on lähtösin sieltä. Coober Pedyssä kaikki ihmiset asuu maan alla, koska päivisin on niin kuuma ja öisin kylmä, ja maan alla lämpötila säilyy samana. Ihmisten talot oli siis kaivettu maan alle! Käytiin semmosel esittelykierroksella ja saatiin paljon kuvia, ja nähtiin myös miten opaaleja leikataan tai jotai sinne päin.
Nukuttiin itekki kaikki semmoses maanalasessa ’luolassa’. Käytiin dinnerillä pizzapaikassa, ja täytyy sanoa että parasta pizzaa mitä oon täällä Australiassa syöny! Illalla istuttiin kaikki yhessä, vaihettiin pinssejä ja käyntikortteja ja tutustuttiin toisiimme taas vähä enemmän. Ihan uskomatonta et ollaan oltu vast yhessä 3 päivää, tuntuu ihan ku oltas tunnettu aina.
Day 5 - Yulara
Aamulla oli taas vaihteeks aikanen herätys kuuden aikaan. Multa ja Selvalta oli edellisiltana kadonnu makuupussin suojapussi ja kameran patteri, ja oltiin niit ihan turhaan etitty koko ilta.. Aamulla sit molemmat löyty Johannekselta :D Tuli sellanen vitsi et Johannes vie kaiken ja se sattu kuulemaan ku puhuttii siit aamulla :D
Ennen lähtöä Coober Pedystä käytiin viel ettimäs opaaleja aamulla, mut eihän sielt mitää löytyny. Istuin taas koko matkan Florianin vieres takapenkillä :) Cesar oli iha sika hauska, saa meiät kaikki aina nauramaan. Sil oli vitsejä japanilaisista ja naurettiin niin paljon. Mä en oo ikinä tavannu ketään joka sais mut nauramaan yhtä paljon, Cesarin ei tarvi ees sanoa mitään hauskaa, se tapa millä se sen sanoo, sen aksentilla ja persoonalla tekee ihan kaikesta hauskaa. Vaikee selittää, tää ihminen pitää tavata ja sitte tajuaa :) Meist tuli tosi hyvii ystäviä tolla matkalla ja Cesar on yks niistä ihmisistä joita mul on kaikkein eniten ikävä.
Meil oli bussissa parina päivänä entertaiment-ryhmä joka järjesti pitkille ajomatkoille jotain ohjelmaa. Tona päivänä oli sellanen kilpailu et nää sanoo jonkun lauseen ja se ryhmä mistä joku ekana alkaa laulaa oikeeta laulua saa pisteen. Me voitettiin, laulettiin Selvan kans kokoaja joka lauluun ja oltiin varmaa ainoita Annan lisäks jotka ees osallistu :D Nolattiin ittemme mut oli niin hauskaa.
Pysähdyttiin matkalla pari kertaa. Selva soitti sen vanhemmille joltain huoltoasemalta ja ne halus puhua mun kanssa, puhuin niille sitte espanjaa sen verran ku osasin :D Selva on siis mun paras kaveri jos en oo sitä viel kertonu :)
Jatkettii matkaa ja pysähdyttiin South Australian ja Northern Territoryn rajalla. Otettiin paljon kuvia, lippujen kanssa, ja siellä me suomalaiset oltiin ison Suomen lipun kanssa, keskellä Australiaa! Uskomaton fiilis.
Alettiin lähestyä meiän määränpäätä, ja kaikki katteli ikkunasta et millon me oikeen nähään Uluru. Oltiin jo tosi lähellä, kaikilla kamerat valmiina, ja joku heittää vitsillä et Uluru on bussin toisella puolella, ja koko lauma ryntää kameroiden kanssa toiselle puolelle :D Pian sit tajuttiin et se on oikeesti vastakkaisella puolella ja mentiin takasin. Ja sitten, ku Uluru viimein näky, koko bussi meni ihan sekasin, otettiin kuvia ja kiljuttiin ja naurettiin eikä voitu uskoa että me oikeesti oltiin siellä, nähtiin Ayers Rock. Me oltiin matkustettu ihan keskelle Australiaa.
Saavuttiin lopulta Yularan leirintäalueelle, missä meiän oli tarkotus yöpyä. Tää oli eka yö jona meiän piti nukkua teltoissa, ja meit opetettiin pystyttämään teltat. Se oli aika helppoa, saatiin meiän teltta Selvan kans pystyyn nopeesti.
Sen jälkee mentiinki kaikki uima-altaalle! Ei oltu päästy uimaan moneen päivään ja kuumana päivänä viileä allas oli iha unelma. Otettiin paljon kuvia mun underwater-kameralla, naurettiin ja nautittiin ihanasta päivästä.
Illalla syötiin dinneriä, pestiin pyykkiä ekan kerran Annan ja Eiran kans, otettiin suihkut ja lähettii Cesarin, Tillyn ja Alicen kaa kattoo ylös kukkulalle Ulurun auringonlaskua. Maisemat oli aivan uskomattomia, otettiin monta kuvaa ja mietittiin miten onnekkaita me ollaan ku saadaan olla täällä.
Day 6 - Yulara
Toinen päivä Yularalla. Aamulla herättiin melko aikasin, suuntana Uluru. Meiän oli tarkotus kiivetä huipulle tänä päivänä, mut se climb oli suljettu kovan tuulen takia. Meille kerrottiin sit et miettikää mikä päivä tänään on (1.4.), et se onki oikeesti auki! Koko bussi sekos, oltii kaikki nii innoissaa mutta.. Sitku päästiin sinne ni se oli kuitenki suljettu :D Bad luck, mut ei vaan tajuttu et miks meille eka sanottiin et se oli auki..
Mentiin sen sijaan sitte kävelylle semmoseen upeeseen kansallispuistoon, nähtiin aivan uskomattomia maisemia, varmaan yks hienoimmista paikoista missä oon ikinä käyny. Niitä ei pysty kuvailla, on pakko näyttää joku kuva sieltä.
Pistin äidille aprillipilan että mua on purru redback-hämähäkki (yks myrkyllisimmistä maailmassa) ja meiän pitäs heti mennä sairaalaan mutta täällä Australian keskellä ei oo mitään :D Mulla ei ollu receptionia koko päivänä että en tienny miten äiti reagoi ja unohin koko jutun. Sit ku viimein puhelin toimi ni äiti oli pistäny hirveen viestin Alexista ja mä aloin itkemään.. Kerroin sit Annalle suomeks mitä äiti laitto ja Anna kysy et ootko varma ettei toi oo aprillipilaa.. Niin tietty!! Olin unohtanu koko jutun :D Vähä noloo mut onneks en sanonu sitä englanniks äänee.. Good times :)
Käytiin taas altaassa mut tällä kertaa mul ei ollu paljon aikaa, koska me Florianin kaa oltiin lähössä helikopteriajelulle! Se oli vapaaehtonen, maksullinen juttu mut mä todellakin halusin kokeilla sitä, en oo ikinä ennen ollu helikopterissa enkä VARSINKAAN Ulurun yläpuolella! Oli iha uskomaton fiilis ku se kone nousi, olisin luullu että oisin pelänny paljon enemmän, mutta ei ees jännittäny paljoa! Näkymät oli aivan uskomattomia ja sainki paljon ihania kuvia Ulurusta.
Tänä yönä nukuttiin kaikki ulkona isolla alustalla, juteltiin pitkään, kerrottiin tarinoita, soitettiin kitaraa ja laulettiin ja kateltiin tähtiä. Uskomaton päivä.
Day 7 - Kings Creek Station
Seitsemäs päivä, ja ehdottomasti yks safarin parhaista päivistä ja mun koko elämän kohokohdista.
Herättiin aamulla normaalia aikasemmin jo viideltä, koska haluttiin vielä yrittää josko se Ulurun kiipeeminen ois auki.
Saavuttiin Ulurulle, kaikki täynnä jännitystä ja pelkoa siitä jos ei päästäkää kiipeemää. Ja.. Se oli auki!!!! Mentiin kaikki ihan täysin sekasin, ei voitu tajuta että me oikeesti päästään kiipeemään Ulurun huipulle! Matka oli pitkä ja kesti 2.5 tuntia. Ylös kiipeeminen oli välillä tosi vaikeeta, mut mä olin niin innoissani et puolijuoksin ylös ja jätin kaikki taakse. Ylhäällä sitte.. En voinu tajuta missä mä oikeesti oon. Otettiin niin paljon kuvia ja videoita, ryhmäkuvia, laulettiin ja naurettiin.. Sitte lähettiin alas ja taas kerran, mä rehellisesti sanoen juoksin sieltä alas.. Oltiinki Ninonin kans neljäs ja viides alas sieltä, juostiin vikat metrit ja itkettii ja halattii toisiamme. Odoteltiin muita alas ja Eira tuli itkien eikä voinu lopettaa. Ihana! Kaikki leaderit halas ja onnitteli meitä. En tiedä oonko ikinä elämässäni tehny ennen mitään noin ihmeellistä.
Ulurun ja lounaan jälkeen lähettiin ajamaan kohti Kings Creek Stationia. Istuin taas koko bussimatkan Florianin kaa, oltii tosi väsyneitä ja nukuttiinki koko matka. Perillä meitä sit odotti uus 3.5 tunnin kävely Kings Canyonilla. Uskomattomat maisemat, mut oltiin ehkä vähän liian väsyneitä ja Ulurun jälkeen todennäkösesti ei nähty sitä niin hienona ku se oikeesti oli (tsekatkaa googlesta, aivan uskomaton..).
Otettii paljo kuvia ja käveltii vikoina koska oltii väsyneitä, ja kävi varsinki yks leaderi hermoille joka hoputti meit kokoaja liikkumaa, hurry up we have to go.. Cesar, joka on kans oppinu vähän suomea, sai meiät kaikki nauramaa ku huus sille naiselle suomeks ’painu v*ttuun’ joka kerta ku se suuttu meille :D Anteeks kielenkäyttö mut tossa tilanteessa se oli oikeesti tosi hauskaa :D Juostiinki sit sitä leaderia karkuun ja otettii kuvii kaikis vaarallisis paikoissa just sillon ku se ei nähny, rebels :D
Käytii uimassa meiä leiripaikalla taas mut vesi oli jääkylmää. Dinneriks oli fish & chips, varmaa yks parhaista dinnereistä koko reissulla! Ruuan jälkeen Kevin tuli kertoo et tuol heiluu joku suomalainen mies ison nallekarhun kaa, totta kai humalassa :D Mentii sit Annan ja Eiran kaa juttelee sille, se oli puoliks virolainen, Raumasta kotosin, aika omituinen tyyppi :D Oli silti eka ja vika suomalainen joka safarilla tavattiin ja onhan se aina hienoa tavata suomalaisia, vaikka valitettavan usein niitä saa vaan hävetä.. :D
Day 8 - Alice Springs
Aamulla oli aamupalaks jotai erilaista: pannukakkuja. Söin niitä nutellan kaa ja maistoin samalla nutellaa ekan kerran enkä oikeen tykänny.. Liian makeeta.
Pakattiin kamat ja jatkettiin matkaa kohti Alice Springsia! Pysähdyttii matkalla kamelifarmilla ja päästii ratsastaa kameleilla! Australiassa on muuten eniten kameleita maailmassa, melko yllättävä fakta! Menin Johanneksen kaa ja oli kyl aikamoista menoa.. :D Nähtii myös pikkukenguru aitauksessa ja mentii ruokkimaa sitä, ihana! Saatiin myös todistaa emun kosiotanssia, ja kohteena oltiin ME.. Voin kertoa ettei ollu mitenkää miellyttävä kokemus, en viitti sitä enempää kuvailla :D Naurettiin silti ja paljon.. Syötiin lounaaks hampparit ja saatii bussissa kuulla et se liha oli kamelinlihaa! Ja oli muuten hyvää. Nyt on sitte kameliaki maistettu!
Istuin taas bussissa Florianin vieressä ja nukuttii koko matka :) Saavuttii Alice Springsiin ja majotuttiin huoneisiin, sisätiloihin! Menin samaa huoneesee Josephinen, Sirin ja Michèlen kaa. Lähettii heti uima-altaalle joka oli aivan uskomattoman ihana! Tavattiin siel joku toinen vaihtariporukka, suurin osa saksankielisiä, ja juteltii vähä niiden kaa. Nää tyypit kaikki asu Queenslandissa, onnekkaat! Annan kaa juoruttii koko päivä suomeks, ehkä vähä liikaaki, päätettii kokoaja et lopetetaa suomen puhuminen JA juoruuminen mut se oli helpommin sanottu ku tehty.. :D
Illal käytiin semmoses esitykses Alicen keskustassa jos joku mies soitti didgeridoota ja meitä pääsi kans soittamaa rumpuja sun muita soittimia. Mä en menny ku lupasin Cesarille ottaa siitä kuvia ja videota :) Yks juttu mikä pitää mainita Alicesta: meille kerrottiin siellä että aboriginaaleja pitää varoa, ne on vaarallisia ja varastaa ja juo kaikki rahansa. Ja ne asuu tosi alkukantasesti ja on ihan erillään muista ihmisistä. Mä mietin että mitä hittoa, ainaki mun kotikaupungissa Nambuccassa abot on iha normaaleja ihmisiä! Ne käy koulua, käy töissä ja elää iha ku kaikki muutkin. Mulla on tosi paljon hyviä aboriginaalikavereita ja oikeesti otti päähän että ne leaderit sano noin. Kerroin niille mun näkemyksen ja ne oli ihan että really, ei voinu uskoo että jossain aboriginaalit elää normaalisti. Anyway, oli totta että Alicessa ne on erilaisia ja Alice onki niiden takia Australian vaarallisin paikka. Järkyttävää joka tapauksessa..
Tää päivä ja muutama muu päivä oli mulle vähä vaikeempia yhen jutun takia, ei mitään vakavaa, oli vaan Selvan kanssa yks issue joka me selvitettiin jo aika hyvin mutta ei siitä sen enempää.
Day 9 - Alice Springs
Toinen päivä Alice Springsissä. Tää päivä oli tosi hyvä :) Aamupalan jälkee lähettii semmoseen eläintarhan tapaseen paikkaan jossa meille esiteltii kaikkia erilaisia liskoja ja käärmeitä ja saatiin ottaa kuvia niiden kanssa! Mullaki oli käärme hartioilla :)
Sit tultii takasin kämpille ja lounaan jälkee lähettii Alicen keskustaa shoppailee. Kaikki kaupat oli tosin kiinni ja aboriginaaleja joka puolella. Pelotti liikkua siellä, jotenki naurettavaa sanoa näin.. Kysyttiin voidaanko kävellä takas kämpille ja meille sanottiin et ootte raskaana ennenku pääsette perille. Onks ne muka oikeesti NOIN vaarallisia..?
Ostin Woolworthsista kertakäyttösen underwater-kameran Cairnsiin, 27 vedenalasta kuvaa! ’Shoppailun’ jälkee tultii takas campille ja lähettii taas altaalle. En uinu paljon, istuin ja juttelin Flon ja Johanneksen kaa ja otin aurinkoa :) Mentii illal taas pesee pyykkii ja naurettii mahamme kipeiks Cesarin boksereille ja pelleiltii ja naurettii Cesarin kaa :p Cesar on niin hauska, en tiedä kuinka monennen kerran sanon tän mut sanonpa silti! :D
Valvottii Florianin kans kahestaa varmaa kolmeen asti ku koitettii laittaa mun kuvia sen koneelle ja siirtää niit sit muistitikulle mut se ei oikeen toiminu.. Se näytti sen tekemiä videoita ja ne oli tosi hienoja. Juteltii ja puolinukuttii käytävän lattial ja tosiaa mentii nukkuu vast kolmen jälkee :p
Day 10 - Cairns
Aamulla herätys ei ollu mitenkää mukava valvotun yön jälkee.. Sanottii heipat suurimmalle osalle ryhmästä ja lähettiin 7 muun kanssa Alicen keskustaa, kamat valmiina. Me oltiin siis kaikki lentämässä tänää Cairnsiin mutta tokalle lennolle missä kaikki muut oli ei saanu enää paikkoja joten me 8 jouduttiin lentämään aikasin eka takas Ulurulle ja sieltä sitte Cairnsii.
Lennot meni melko nopeesti, oltii kaikki iha innoissamme menos Cairnsii! Alicen kentällä tavattii toinen safariryhmä ja menin ihan sekasin taas kerran, nähtii Milja ja Tia!! :) Oli iha sika ihanaa nähä pitkäst aikaa, vikan kerran nähtii lokakuussa! Näin myös muita vaihtareita jotka tapasin sillo lokakuus Sydneyssä, oli iha hassua nähä kaikki ja vaik meil oliki vaa pari minuuttia aikaa, se oli tosi ihanaa. :)
Sitte.. Päästiin perille Cairnsiin. Oltiin tosi innoissamme, jee, viimein päästää rannikolle! Mutta.. Cairnsissa sato. Eikä satanu mitenkään vähän. Oli pimeetä, taivas täynnä mustia pilviä, märkä kostea ilma ja hiukset meni kiharaks sekunneissa. Ei vastannu iha mun kuvaan siitä paratiisista mikä Cairns oli mun päässä. Oltiin keskellä tropiikin sadekautta.. Ajettiin meiä leiripaikalle uudella bussilla ja löydettiin sieltä valmiiks pystytetyt, märät haisevat teltat. Tuli ikävä kuivaa, kuumaa sisämaata..
Meil oli siin tunti pari aikaa totutella Cairnsiin ennenku ryhmä numero 2 saapu. Syötiin pizzaa kaikki yhessä ja naurettiin ja laulettiin et ’tonight’s gonna be a ”wet” night’.. Tost tuliki meiä safarin vitsi ja joka kerta saatii naurut ku laulettii sitä.
Illalla, tai oikeestaa yöllä, sattu sit vähemmä mukava juttu. Istuttii katokses kokoilta ja viimein uskalsin juosta telttaan, kaatosateessa. Mun vaatteet oli ihan mudassa ja vesi oli menny sisälle telttaa. Pakkasin kamat ja lähin vessaa, oli ihan pimeetä. Sit ku tulin takasin ni enpä enää löytäny tietä. Muistelin et joku sano vasemmalle ja sit oikeelle, mut ei onnistunu. Olikohan se toisinpäin? Olin aivan paniikissa, pimeessä yksin ja kaatosateessa, kaikki vaatteet ja kamat märkänä.. Juoksin edestakas tuloksetta. Aattelin jo hetken et nukun tyttöjen vessas yön.. :( Sit lopulta löysin teltat, ehkä 40 minuutin juoksemisen jälkee, itkin niin paljon etten pystyny hengittää. Selva nukku jo eikä heränny vaik yritin herättää sitä. Yritin kuivaa itteeni pyyhkeesee, heitin märät vaatteet ja kamat jo valmiiks märälle lattialle ja menin nukkuu puolimärkää makuupussii.. Itkin vieläki mut ihme kyllä, jotenki pystyin nukahtamaa siihe painajaiseen. Näin päättyi eka ilta Cairnsissa.. :D
Day 11 - Cairns
Toka päivä Cairnsissa oli paljon ensimmäistä parempi. Aamulla heräsin ja kaikki oli vieläki märkää, hiuksia myöten.. Ja mukava yllätys löyty teltasta: mun sininen rotarylaukku oli ihan täynnä punasii pieniä muurahaisia. Meni nii hermot koko hommaa, en ees jaksanu välittää.. Aamupalan jälkee lähettii päiväks pois ja toivoin ettei ikinä enää tarvis mennä takas siihen märkään, hirveeseen telttaan.
Ajettii Cairnsiin ja mentiin semmoseen skyrail-juttuun sademetsän yli. Näkymät oli tosi hienot, otettii paljon kuvia. Mentii myös kattoo isoja vesiputouksia.
Sen jälkee saatii 3 tuntia shoppailuaikaa Cairnsissa. Käytii syömässä, maistoin Michaelin krokotiilihampparia! Krokotiilinliha oli ihan mielenkiintosen makusta.. Pyörittii kaupoissa, en oikeestaa ostanu mitää. Jaettii sadetakkeja, käveltii 2 yhen alla, toisella pää kädenreiässä :D Saatiin outoja katseita ja kommentteja mut ei välitetty. Cesar ja Loick löys jonku ranskalaisen kahvilan ja meni sinne syömää jotai ranskalaisii lettuja :)
Seuraavaks ajettiin eläintarhaan. Nähtiin paljon krokotiileja ja käärmeitä, käytii veneajelulla kattomas krokotiileja paremmin ja silitin wallabia! Hengattii Flon, Annan ja Johanneksen kaa koko aika.
Takas matkal bussis istuttii ja juteltii Florianin kaa :) Sitte saatii kuulla maailman paras uutinen ja mentii kaikki taas kerran ihan sekasin: meille on varattu cabinit seuraavaks kaheks yöks, jote ei tarvi nukkuu enää teltoissa! En muista millon oisin ennen ollu niin onnellinen..
Päästiin perille ja huoneisiin jotka oli iha luksusta edellisen yön jälkeen: tuuletus, telkkari, jääkaappi, hana, peili.. Oltii samassa Annan, Ninonin ja Lauran kaa. Syötii dinneriä jonka jälkee haluttii kaikki mennä uimaa. Sovittii et mennää Michèlen kaa samaa aikaa. Menin huoneesee vaihtaa bikinit päälle ja tapahtu jotai iha kamalaa.. Mä oon pahoillani niiden ihmisten puolesta jotka sen ikkunasta näki. Sanon sen verran et mun bikineiden alaosa oli täynnä niitä hiton punasii muurahaisia jotka olin kokonaa unohtanu. Muutama kaunis englannin kielen kirosana tuli siin päästettyy ku vetäsin ne päälle.. Jälkeenpäin naurettiin sille Michèlen ja kaikkien muiden kaa jotka siitä kuuli :D
Käveltii Michèlen kaa ikuisuus altaalle: ei oltu kumpikaa hyviä suunnistajia.. Viimein löydettii allasalueelle joka oli iha uskomaton: siel oli normaalin altaan lisäks iso poreallas joka oli lämmin! Oli se sateessa aika mukava mennä sinne lillumaan :) Ilta oli kiva: oltiin kaikki siellä, hot corner with César, keskustelut Annan kaa.. Me puhuttiin Annan kaa jostain kyseenalasesta ja Loick tajus mitä sanottiin ja heitti niin hauskan kommentin et me ei oikeesti voitu lopettaa nauramista.. Voi Loick, onkohan me opetettu sille jo vähän liian paljon!
Juteltii Flon kaa koko ilta siel poreammees. Sit sen jälkee mentii porukal istuu poikie huoneesee, juteltii ja kateltii kuvii ja naurettii ku Loickin jalat ei mahtunu sen sänkyy :D Sit viimein ku mentii nukkumaa oltiin nii onnellisia että saatii nukkua kunnon sängyissä!
Day 12 - Cairns
Tänää tehtiin jotain mitä olin odottanu pitkään: sukellettiin Great Barrier Reefilla! Laivamatka Port Douglasin lähelle oli melko pitkä, vene keikku hirveesti ja mentii vähä sekasin matkapahoinvointilääkkeistä Selvan kaa: meil oli molemmil iha hassu olo ja nukuttii vaa pää pöydällä.. Allekirjotettii kaikkii formeja ja kerrattiin mitä tehää ku sukelletaa mut ne oli kuitenki aika tuoreena mielessä jote no worries.
Sukeltaminen pitkäst aikaa oli ihanaa. Olin tosi confident kaikkie varusteiden kaa, muistin mitä tehä ja kaikki meni tosi hyvin. Me tehtii 2 sukellusta ja nähtiin jättikilpikonna, nemokaloja ja paljon koralleja.. Kuulin muute että täällä Nambuccassaki asuu jättikilpikonnia! Joka tapauksessa, mun mielestä meiän sukelluskurssi oli parempi. Woolgoolgassa oli enemmän värikkäitä kaloja, me nähtiin paljon enemmän eri juttuja kuten haita ja isoja kaloja jne. Toi suuren valliriutan sukellus oli täynnä turisteja ja ihan erilainen, mut tykkäsin silti.
Yks reissun kohokohdista toi sukellus ehdottomasti :) Loppupäivä meni iha kivasti, syötii dinneriä ja pestii pyykkiä, käytii uimas altaassa ja nautittii vikast illast Cairnsissa.
Day 13 - Airlie Beach
Tänää aamulla pakattii kamat, hyvästeltii meiä ihanat huoneet ja sanottii heipat Cairnsille. Tervetuloa Airlie Beach ja telttaelämä!
Ajettiin Airlie Beachille joku 7 tuntia. Pysähdyttii Townsvillessä ja syötii lounaaks caesar saladii. Mailla oli tänää synttärit :) Meist on tullu tosi hyvii kavereita, se on nii ihana ja sulonen. Mai on siis japanilainen tyttö Tokyosta, asuu Armidales jonku 3 tunnin ajomatkan päässä musta. Se opetti mulle sellasen japanilaisen laulun ja leikin, opin ne sanat enkä ikinä unohda sitä. Ehdottomasti ihanin japanilainen tyttö jonka oon ikinä tavannu! Itkin niin paljon ku luin mitä se kirjotti mun päiväkirjaan.
Bussis istuttii Florianin kaa ja nukuttii molemmat mun Suomen lipun alla :) Perillä oltii onnellisia ku ei satanu! Pistettii Selvan kaa teltta pystyy ja mentii altaalle. Syötii dinneriä, mentii takasin altaille ja istuttii pöydis juttelemas. Jäätii viel Flon, Johanneksen ja Lisin kaa istuu myöhää, juteltii ja nojattii toisiimme. Sit lopulta meiät hätyytettii nukkumaa. Oli ihana ilta.
Day 14 - Airlie Beach
Aamulla meit tultii herättää puol tuntii etuajassa. Oltii vihasii Selvan kaa ja huudeltii vaa et eiks meiä pitäs saada nukkuu viel puol tuntia! Mut ei nää välittäny, huuteli vaa wakey wakey ja sai meiät ylös.
Tänää oli kyl ehdottomasti yks ihanimmista päivistä. Minibussi vei meiät rannalle jost lähettii matkaa sellasil isoil keltasil veneillä, puolet ja puolet. Otin taas kerran vahvan matkapahoinvointilääkkeen ja nukuin koko matkan.. Käveltii jonkun kukkulan päälle ja sit mentii snorklaa, oli aivan uskomatonta! Sain paljon kuvia mun underwater –kameralla :) Ehdottomasti hienoin paikka mis oon ikinä snorklannu. Tää paikka missä oltiin oli nimeltä Whitsundays, kattokaa googlesta, aivan uskomaton paikka. Snorklauksen jälkee mentiin biitsille joka oli jos mahdollista vielä hienompi: maailman valkosinta hiekkaa silmänkantamattomiin. Otettii aurinkoa, paljon kuvia, syötiin lunchia biitsillä, uitiin meressä ja nautittiin ihanasta päivästä.
Palattii campille ja tavattiin siel kaks piirin 9550 vaihtaria: Townsvillessä asuva ruotsalainen tyttö ja Airlie Beachille asuva belgialainen tyttö, Loickin kaveri. Lucky girls.. Käytii poolil Johanneksen kaa ja juteltii. Syötiin dinneriä ja sen jälkeen tein varmaa elämäni tyhmimmän tempun: mun underwater kamera oli iha hiekassa päivän jälkee jote avasin sen ja pesin sitä sisältä :D Kui joku voi olla nii tyhmä, ei se tietenkää vedenpitävä sisältä ollu.. Sillo ei vielä tapahtunu mitää mutta seuraavana päivänä menin vielä puhaltaa sen kameran sisää jote kaikki vesi meni linssii ja koko linssi huuruuntu, en saanu enää yhtää selkeitä kuvia, kaikki oli iha sumusia. Kamera oli rikki 2-3 päivää kunnes se ku ihmeen kaupalla alko taas toimimaan..
Day 15 - Rockhampton
Pakattii kamat kasaa aamulla ja mentii Airlie Beachille shoppailee. Ostin uuden muistikortin kameraa mut eihän siitä pariin päivään ollu mitää hyötyä ku kamera ei toiminu.. Kauppoja oli vaikka millä mitalla, iha unelmashoppailupaikka, ei vaan ollu kameran takii fiilistä..
Istuin bussis Loickin kaa, soitettii kitaraa, nukuttii.. Kuunneltii Eiran kaa suomalaist musaa mun ipodista, naurettiin ja itkettiin ja laulettii vanhoi ripari- ja Disney-lauluja. Gotta love the Finnish girls<3
Cesarin kaa tuli vitsi siitä et mun lapsen nimi on Plate, Cesar on sen isä ja mä en oikeesti oo läski (joku on varmaa huomannu et en näytä enää samalta ku sillon ku Suomesta lähdin..), mä vaan syön kahen puolesta :D Good times.. Mul on Cesaria nii ikävä..
Johannes nukku bussissa suu auki ja silmät raollaa, ei oltu uskoa silmiämme.. Naurettii ja otettii kuvia :D Myöhemmi Florian nukku silmät raollaan myös, ja samoin Cesar.. Mikä näit poikia vaivaa?
Päästii perille Rockhamptonii, teltat pystyy taas ja eiku altaalle. Oli tosi kiva ilta, juttelin enemmä kaikkie poikie kaa, olin niitte hartioilla, naurettii ja pidettii hauskaa.
Illalla dinnerin jälkee istuttii kaikki pöydissä, kirjoteltii päiväkirjoja ja laulettii ja soitettii kitaraa. Minä ja Loick lauletaa ja soitetaa aina, ja eniten Maroon 5:n She will be loved ja Coldplay:n Yellow. Aivan ihania lauluja molemmat ja Loick soittaa nii hyvin. Soitetaan me tietty kaikkea muitaki mut noi kans on iha ykkösiä :) Felix kyllästy ekaks mainittuun ja sano et I will kill someone if I hear that song once again :D Haha.
Day 16 - Coolum Beach
Päivä numero 16 jo. Mihin tää aika oikeen menee? :( Aamulla sanottii hyvästit Rockhamptonille ja ajettii alas Sunshine Coastille, Coolum Beach-nimiseen paikkaan. Perillä nähtii kaikki ihanat kaupat, McDonalds leirin toisella ja ranta leirin toisella puolella.. Unelmapaikka! Pystytettii teltat, mä olin Lisen kaa, ja lähettii shoppailee! Mä etin kamerakauppaa, tuloksetta. Kamera ei vieläkää toiminu.. Kokoonnuttii kaikki mäkkärille, Selva tapas jonkun meksikolaisen vaihtarin joka asuu samassa kaupungissa ku se Meksikossa, Cordobassa. Ne puhu espanjaa keskenää.
Porukkaa alko kerääntyy enemmän ja istuttii kaikki mäkillä. Sit yhtäkkiä, alko sataa kaatamalla.. Ja oikeesti sanon kaatamalla. Ihmisii juoksi mäkkärille suojaan sateelta ja mä panikoin: me jätettii Lisen kaa teltan ikkunat ja ovi auki! Joku tuli teltoilta mäkille ja kerto et Kevinin ja Felixin teltta oli aivan täynnä vettä: Kevin oli kiireessä mennä surffaamaa ja pystyttäny teltan huonosti, ja samoin yks japanilaisten teltta oli flooded. Alko pelottaa viel enemmän, mitä meiän teltalle on käyny.. Sade lakkas, dinner time lähesty ja lähettii sit takasin teltoille. Kysyin Liseltä heti ku näin et mitä meiä teltalle kuuluu ja se sano et teltta on täysin kuiva! Vitsi olin ilonen :) Dinnerin jälkee lähettii kävelylle Annan, Eiran, Flon ja Johanneksen kaa. Käytii jossai pyykkituvalla ja sit mentii the Coffee Clubii kahville. Must tuntuu et oon nii hyvin sulautunu niiden porukkaa, mul on nii kivaa niiden kaa.
Samal oli kurja olo ku ne asuu niin kaukana eikä nähä enää kaikki, samalla lailla :( Huomattii et kahvimukin kannessa lukee HUHTAMAKI. Mitä hittoa? :D Mentii takas campille ja pestii pyykkiä Nanin kanssa. Pesin suunnillee kaikki vaatteet mitä mulla oli, oli ihana saada puhtaita vaatteita takasin! Vietettii oikee hauska ilta siel pyykkituvassa :p Mentii viel iltakävelylle biitsille, oli nii kaunista. Ja taivas täynnä tähtiä.
Day 17 - Byron Bay
Aamul käytii Annan ja Johanneksen kaa kahvil the Coffee Clubilla enne lähtöä. Aamupalan jälkee pakattii kamat ja suunnattii kohti Gold Coastia! Oli vähä pilvistä ja sateista joten en halunnu mennä Dreamworldii eikä sinne lopulta kukaa muukaa menny ku meil ei ollukkaa varausta ja ne ois joutunu maksamaa siitä nii paljo enemmän.
Sen sijaa mentii koko porukka Surfers Paradisee! Surfers Paradise on iso paikka täynnä kauppoja, ostoskeskuksia, rantaa, ravintoloita.. Sieltä löyty tuliainen Sadulle :) Ostin vaikka mitä, mul oli kädet täynnä kasseja ku tultiin takas bussiin.. Käveltii ympäriinsä Alicen kaa, olin nii ilonen ku saatii olla kahestaa hetki. Rakastan Alicea nii paljon, se on yks parhaimmista kavereista mitä mulla on ikinä ollu. Alice asuu Belgiassa ja mä en usko että voin elää ilman sitä, ollaan puhuttu siitä niin paljon ja aiotaan vierailla toistemme luona ja nähä jossain niin usein ku ikinä mahollista.
Alicen lisäks meiä porukas oli hetken Loick ja Cesar. Käytii mäkissä ja mentii rannalle syömää ja oltiin onnellisia. Sitte pojat lähti johki näköalatorniin ja me jatkettiin shoppailua kahestaan Alicen kaa.
Ku tultii takasi bussiin ni nähtii että Ninon ja Laura oli käyny värjäämässä hiukset: Ninon tummasta blondiks, sopi sille tosi hyvin, ja Laura vaan pistäny vähän väriä ja raitoja.
Hyvästeltiin Goldy ja suunnattiin kohti Byron Bayta! Ajettiin Brisbanen ohi, tuli seki paikka nähtyä, ainaki bussin ikkunasta :) Saavuttiin sit Byroniin ja siellä odotti tutut maisemat, kävinhän mä siellä viikko ennen safaria. Pystytettii Alicen kaa meiä teltta seuraavaks kaheks yöks, oltii onnellisia koska saatii tosi kuiva teltta ja pystytettii se oikein hyvin, ei tullu yöllä sade sisää!
Dinneril käytii townissa, syötii fish & chipsejä ja jouduttii istuu ulkona koska ravintolas ei ollu tilaa :D Dinnerin jälkee mentii kaikki istuu laundryyn, ainoo paikka jos oli valosaa ja kuivaa. Jotkut meni koneelle, jotkut kirjotti päiväkirjoja ja jotkut vaan istu ja jutteli. Oltiin pretty much kaikki siellä :) Loick soitti kitaraa ja laulettii, samoin minä soitin pitkään ja laulettii Annan ja Eiran kans Todella kaunis & Truly madly deeply :)
Mentii Alicen kaa telttaa ja juteltii viel pitkää ennenku nukahdettii. Alicen kaa on nii ihanan helppo olla, me tullaa toimeen ihan täydellisen hyvin. En tiedä onks mul ikinä ollu tollasta tunnetta ennen. Me ei koskaan väsytä toisiimme :)
Day 18 - Byron Bay
Loppua kohden mennään.. Aamulla herättiin aikasin ja oli tosi kylmä. Oli satanu koko yön mutta meiän teltta oli täysin kuiva, thank god :) Olin kitchen crewssä jote piti olla auttamas aikasin. Herätin sit Alicenki ku ei huvittanu nousta yksin :D
Mun 7 kuukauden leivätön kausi loppu tolla reissulla.. Aamupalaks oli aina paahtoleipää ja päälle pistin voita ja nutellaa. Ja aloin oikeesti tykkäämään siitä. Ei kovin terveellistä tosin.. Saaks nutellaa Suomesta?
Aamupalan jälkee oli tarkotus lähtee meloo kajakeilla mut mua ei huvittanu mennä. Menin shoppailee tyttöjen kaa instead.. Löysin taas vaikka mitä. Mentii lunchille meksikolaiseen ravintolaa ku Selva halus, oli iha hyvää mut Selva ei tykänny :D Lähettii Johanneksen kaa kiertelee kauppoja ja sit mentii Subwaylle ku kuultii et Anna on satuttanu nilkkansa. Käveltii Annan ja Eiran kaa takas campille ja ostin maailman parasta jätskii matkan varrelta.
Perillä sit keräsin kamat kiireellä ja lähettii minibussilla surffauskurssille! Meiä tunti oli Lennox Head-nimisessä paikassa lähellä Byronia. Tää oli jo mun toinen surffauskurssi, ja eka meni kyllä paremmin.. :D Harjoteltii perusteita aluks enkä jostain syystä oppinu sitä normaalia nopeeta tyyliä vaa mulle piti opettaa hitaampi ja helpompi tapa joka ei sit käytännössä toiminukkaa nii hyvin.. Kyllä mä pääsin seisomaa muutaman kerran ja siitä on kuviaki, mut jotenki vaa ei onnistunu.. Aallot oli tosi huonoja, meri oli täynnä merivirtoja ja aaltojen kiinni ottaminen oli tosi vaikeeta. Kaiken huipuks sain pahan krampin pohkeesee ja menin iha paniikkiin ku se sattu niin paljon.. Onneks Kevin huomas, nosti mut ylös, vei mut rantaa ja piti musta huolta. Se ei itekkää menny enää surffaa, oli vaa mun kanssa ja kyseli oonko ok ja venytti mun jalkaa. Ihana.
Illalla dinnerin jälkee istuttii taas laundrylla. Soitettii ja laulettii taas ja oli kivaa :) Mutta.. Sit sattu jotai tosi noloa :D Meiä lisäks siel laundrylla oli 2 muuta tyyppiä. Anna tuli kertoo et ne kattelee meit pahasti ku soitetaa ja pidetää mölyä.. Aloin sit selittää Johannekselle huonen toiselle puolelle tosi huonolla ruotsilla: alla människor tycker inte när vi PRATAR och SPELAR :D Huono ruotsi, sitä se vuosi täällä tekee.. Joka tapaukses, meni vähä aikaa ja Anna tulee puoleks nauraen ja puoleks itkien kertoo et kuuli ku ne tyypit puhu ruotsia keskenään! Ei hitto :D Nolotti vähä mennä takasin sinne.. Miks tällaset jutut tapahtuu aina mulle!! :D
Juteltii illal Johanneksen, Annan ja Eiran kaa niitte teltassa. Sit lähin Felixin kaa ettii Alicee, se oli puhumas puhelimes sen belgialaisen kaverin kaa. Sanoin sille kaikkee hölmöö ranskaks mitä osasin ja sain kaikki nauraa taas kerran :) Oli kiva ilta, meiät häädettii pois sieltä ja mentii sit nukkuu.
Day 19 - Sydney
Aamulla oli taas ihana kello viiden herätys. Kamat kasaan ja kohti Sydneytä, vikalle pitkälle bussimatkalle.. Ja todellakin pitkälle, ajettiin meinaa joku 11 tuntia. Istuin Selvan kaa koko matkan, juteltii ja kuunneltii musiikkia, katottii leffoja, nukuttiin.. Oli tosi haikee fiilis, tiedettii et toi on oikeesti meiä viimenen matka.
Pysähdyttii Big Bananalla Coffs Harbourissa ja tuli nii kotonen olo :) Ajettii myös Nambucca Headsin ohi ja arvaa vaa kuka oli taas iha innoissaa, otin jopa videoo kameran kaa ku ohitettii kyltti ja mäkkäri, KFC, cinema.. Nambuccalla on paljon tarjota :D
Bussissa tapahtu: huomasin että mun kamera toimii taas! Olin tosi tosi ilonen siitä, nyt saisin Sydneystä hyviä kuvia mun paremmalla kameralla! Toinen kurjempi juttu oli et loukkasin mun varpaan, se vuos verta ja kynsi lähti irti, jälkeepäin se tulehtuki vähä ja sil oli tosi vaikee kävellä, mut nyt se on jo iha suht normaali.
Saavuttii Sydneyy, pystytettii teltat pilkkopimeessä, mä olin Tillyn kaa samassa. Oli tosi kylmä, istuttii kaikki siel pöydissä makuupussit täynnä.. Kirjotettiin toistemme päiväkirjoihin ja ihmisiä alko kirjottaa mullekki.
Illalla oltii taas Anna, Eira, minä ja Johannes juttelemas Annan ja Eiran teltassa. Cesar ja Loick tuli sinne kans, eka saatii nauraa niille ku niitten teltta melkeen kaatu :D
Day 20 - Sydney
Viimenen kokonainen päivä yhessä. Täynnä hyviä muistoja.
Aamulla käytiin kiertoajelulla Sydneyssä ja mentii ottamaa kuvia. Pysähdyttii Bondi Beachille pariks tunniks, shoppailtiin hetki ja mentii sit rannalle ja sen jälkee viel vähä lisää shoppailua ja lunch Annan, Eiran ja Johanneksen kaa. Flo ja Loick kävi surffaa.
Bondin jälkee ajettii cityy ja saatii pari tuntii shoppailuaikaa. Lähin Annan ja Eiran kaa kiertelee kauppoja, jossain vaiheessa siirryin Selvan mukaa ja sit löysin Alicen, Nanin ja Elin ja menin niitte kans. Aika alko loppuu ja juostii edestakasin, etittii SES:sää ja Loickia ja koko homma oli yks iso sotku.
Palattiin campille ja syötiin viimenen yhtenen dinner. Ihmisii piti puheita, meiä leaderit itki ja kaikil oli tosi haikee olo.. Leaderit sano et ollaan yks parhaista ryhmistä mitä niil on ikinä ollu. Kirjoteltiin toistemme päiväkirjoihin ja lippuihin, mä sain aivan ihania kirjotuksia muilta, ne saa mut itkemään joka kerta ku luen niitä.. Kuvasin myös videoita ja noi videot onki parhaita muistoja safarilta.
Meil oli kiva vika ilta tyttöjen kaa, täynnä seikkailuja. Ilta veny vähä myöhäseks jote menin nukkuu Alicen ja Elin telttaa ja nukuttii kaikki kolme siellä.
Day 21 - Sydney
Viimenen päivä piirin 9820. Tähän kaikki loppuu. Mulla on kyyneleitä silmissä ku kirjotan tätä, tulee niin kurja olo ku ees ajattelen. Mutta kerron silti.
Aamulla herättii teltoista viimesen kerran. En ees aamulla muistanu et olin Alicen ja Elin teltassa ja tuli kiire pistää kamoja kasaan. Syötiin vikan kerran aamupalaa, paahtoleipää, voita ja nutellaa.
Pakattiin teltat ja kaikki kamat bussiin viimestä kertaa. Ajettiin Sydneeyn oopperatalolle, otettii ryhmäkuva ja paljon muita kuvia. Sit saatiin pari tuntii vapaa-aikaa, ja lähettii Annan ja Johanneksen kaa keskustaa. Käytii syömäs ja shoppailtii vähä. Sit tultii takas satamaa ja jäätii odottelee meiän speed boatin lähtöä. Toinen ryhmä lähti ekana ja mä itkin. Itkin, itkin ja itkin.. Tiesin että ton venematkan jälkeen meillä on tasan 15 minuuttia yhteistä aikaa jäljellä.
Se nopea veneajelu oli iha kamala! Oli kylmä tuuli, vene teki kaikkii kieppejä ja kastuttiin iha märiks :p Oli se sit loppuenlopuks iha kivaa mut kyl mä aika paljon huusin..
Veneajelun jälkee noustii kaikki bussiin viimeselle matkalle meiän majapaikalle. Bussi jätti meiät sinne ja saatiin 5 minuuttia sanoa hyvästit. Toi hetki oli kamalinta mitä mulle on pitkään aikaan tapahtunu.. Tiesin että ei oo varmaa näänkö näitä ihmisiä enää ikinä. Oli niin hirveen vaikeeta sanoa hyvästit, musta tuntu etten pysty siihen. Halasin paria ihmistä monta minuuttia enkä voinu lopettaa itkemistä. Ku niiden bussi lähti ja Anna teki sydämen sen käsillä, mun maailma kaatu ja jäin sinne istumaa ja itkemää Viggan kanssa, seki itki Christinen takia. Toivoin ettei tota hetkeä ois tarvinnu elää.
Koko loppupäivä oltiin kaikki vähän maassa. Tiedettiin et tää on meiän vika päivä, me ollaan Sydneyssä ja meiän pitäs nauttia tästä, mut mä en voinu olla ajattelematta että nyt kaikki on ohi. Tekstasin Annan ja Eiran kanssa ja itkin melkee koko illan.. Käytii shoppailee Pedi Marketseilla, iha huippu paikka mutta ei vaan ollu fiilistä, käveltii vaa Loickin kaa edestakasin ja puhuttiin muista eikä jaksettu mennä kauppoihin.
Syötiin viimenen dinner kaikki yhessä KFC:llä, meiän ohjaajat makso. Sen jälkeen palattiin takas hostellille ja kiitettiin leadereita ja sanottii niille hyvät yöt. Meiä osalta yö jatku vielä, ihan aamuviiteen asti, ja voin sanoa että unohtumaton viimenen yö tosiaan oli.
Day 22 - Back to Nambucca
Aamulla oli sit aika hypätä junaan kohti kotia ja jättää taakse kaikki loputki ihmiset. Puolen tunnin yöunien jälkeen pikanen pakkaaminen ja puolijuoksu juna-asemalle ei ollu mikään maailman paras kokemus.. Junassa istuttiin taas se 7 tuntia, olin hukannu ipodini joten musiikkiakaa ei voinu kuunnella eikä nukkuakkaan. Istuttiin Loickin, Selvan ja Kevinin kanssa, juteltiin ja katottiin kuvia. Mun piti sanoa hyvästit kaikille ihanille japanilaisille tytöille ja lopulta koko muulle porukalle. Astuin ulos junasta, kamat selässä, ja mietin että tästä mä lähin 3 viikkoa sitten matkaan. Vähän eri fiiliksillä taas. Hostäiti oli vastassa ja oli niin outo olo. Mä olin taas kotona.
----------------------------------------------------------------------------------
Siinä se. En usko että mikään matka tulee ikinä olemaan mitään niin ihmeellistä mitä meiän safari oli. Nyt ku oon takas kotona ni tuntuu että kaikki on jo ohi, aika palata takas Suomeen. Mutta mulla on vielä 2 kuukautta jäljellä. Ja hyvä niin, en mä ois vielä valmis sanomaan hyvästejä Australialle.
Eka päivä kotona oli aika masentava: ulkona sato, itkin ja ikävöin takasin safarille, istuin ja nukuin koko illan omas huoneessa ja mietin miten voisin päästä takasin. Mutta en voi. Toka päivä oli paljon parempi: näin mun parhaat kaverit, mentiin biitsille uimaa ja syömää ja vietin pizza- ja leffaillan yhen kaverin koko perheen kanssa. Tuntu että arkeen pääsee taas takasin.
Maanantai oli koulusta vapaa: mentiin Thysin kaa päiväks rannalle, käytii taas syömässä ja vietettiin vaan aikaa yhessä. Oli vähän parempi fiilis taas.
Tiistaina alko sitte koulu! Oli iha hassua mennä takasin ja nähä kaikki ihmiset ja kaverit.. Siihen rutiiniin on jo totuttu ja ei mua haittaa käydä koulussa, ihan kivaa se on taas vaikken mä siellä mitään teekkään. Kavereita siellä näkee kuitenki :) Ihmiset tuli halailemaa ja kyselemää kuulumisia ja oli taas tosi hyvä fiilis.
Otin koneen kouluun parina päivänä ja kirjotin tätä blogimerkintää ku ei ollu muutakaan tekemistä. Saatiin matikankokeet takasin: 80% oikein ja luokan paras. Kävin ekassa rotarytapaamisessa kuukauteen ja pidin 10 minuutin puheen mun 3 viikon seikkailusta. Ei jännittäny pätkääkään.
Mulla on ollu korvat kipeet jo 2 viikkoa ja tänää oli pakko mennä lääkäriin ku en nukkunu koko yönä ja aamulla sattu nii paljo et itketti.. Oon päivän pois koulusta, molemmat korvat tulehtuneet ja niin pahasti et hyvä ku kuulen enää mitään. Tänään pitäs alottaa pakkaaminen, huomenna on muutto neljänteen ja viimeseen hostperheeseen.. Jännittää ja pelottaa mut toivottavasti siihen tottuu ja kaikki menee hyvin. Tää perhe sano että jos ei kaikki mee putkeen siellä ni oon tervetullut takas millon vaan. Ihania.
Ainiin, leikkasin myös hiukset ja nyt ne on varmaan puolet lyhyemmät ku ennen..
Tähän loppuu mun päivitys viimesen kuukauden tapahtumista, toivottavasti jaksoitte lukea ja tykkäsitte. Kirjottelen seuraavan kerran uudesta hostperheestä, toivottavasti siellä menee kaikki hyvin! Huomenna illalla on myös Macksville Show, iso tapahtuma johon mä oon menossa Thysin ja uuden hostsiskon Leiselin kanssa (mä en tuu ikinä tottumaan sanomaan mun kaveria siskoks joten lopetan sen tähän..)
Hyvät keväänjatkot Suomeen, toivottavasti se pölypilvi lähtee pian pois ja antaa auringon lämmittää teitäkin :)
xoxo Sini
